21-27.9.2009
Maanantaina suunnitelmissa oli käydä katselemassa The Manhattanin Short Film Festivaalia. Festivaali kiertää ympäri maailmaa ja vihdoin oli myös Pietarin vuoro. Valitettavasti olimme liikenteessä päivää liian aikaisin. Päädyimme sitten Kristiinan kanssa katselemaan sillä hetkellä pyörivää saksalaista romanttista komediaa venäjäksi tekstitettynä. Venäläiseen tyyliin ei ollut yhtä niponuukaa milloin saliin saattoi mennä, joten mekin ehdimme vallanmainiosti katselemaan leffaa, vaikka leffa oli ehtinyt alkaa n. 10–15 minuuttia aiemmin. Elokuvissa käynti ei paljoa lompakkoa rokottanut, sillä liput kustansivat 150 ruplaa per henkilö. Dom Kino on ainoaa laatuaan Pietarissa, sillä siellä elokuvat esitetään orginal versioina ilman dubbauksia. Venäläisethän rakastavat dubattuja elokuvia tai ohjelmia. Toisaalta tv-ohjelmien dubbauksen taso ei aina oikein häikäise. Esim. Simpsoneissa puoli lausetta on ensi ehtinyt kuulua englanniksi, ennen venäläinen korvikkeen alkua. Puhe siis kuulostaa paikoitellen hyvinkin sekavalta.
Keskiviikkona suurin osa asuntolamme suomalaisista vaihtareista ja muutama saksalainen vahvistus mukanamme lähdimme pelaamaan Laser-sotaa paikalliseen peliluolaan. Muutamien odotettujen hetkien jälkeen löysimme itsemme oikeasta paikasta. Tosin pääsimme pelaamaan vasta tunnin venttailun jälkeen, vaikka olimmekin varanneet tilan itsellemme hyvissä ajoin. No täytyy vain todeta, että tällaista täällä tapahtuu tuon tuosta. Vaihtariporukkamme lisäksi peliin tuli mukaan kuuden venäläisen joukko. Laser-sota oli mielettömän hauskaa vaikka vastassa olivatkin lähes nämä pro-(venäläiset) pelaajat muutamine vaihtari vahvistuksineen. Peli aika oli 2x15 minuuttia ja voin sanoa, että pelin jälkeen oli hiki, todella tehokasta liikuntaa! Haluan ehdottomasti mennä uudemmankin kerran ja hintaahan yhdelle pelille per nassu tuli 130 ruplaa. Naurettavan halpaa!
Perjantaina minulla on vapaa päivä koulusta, joten minulla oli hyvin aikaa panostaa kauppareissuun. Parin metro pysäkin päässä Nevskiltä sijaitsee Prisma. Ei muuta kuin ruokaostoksille kauppaan, jossa voi löytää täysin samoja tuotteita kuin koto-suomesta. Kauppareissun ehdottomin helmi oli kyllä rasvattoman maidon löytäminen. Miten ihanaa olikaan juoda rasvatonta maitoa, näiden 2,5 % kerma-maitojen jälkeen. Iltapäivällä saavuttuani asuntolaan alkoi sitten huoneemme avaimen-metsästys-rumba. Meillä on huoneeseemme vain yksi avain, joten poistuessamme asuntolasta jätämme avaimen respan tädille talteen. No kaupasta tullessani pyysin avainta ja respan täti vain väitti, ettei kämppikseni muka olisi jättänyt avainta hänelle. Soitin kämppikselleni, joka tosiaankin sanoi jättäneensä avaimen alas. Erinäisten selvittelyjen jälkeen (huomatkaa loistavalla venäjän taidoillani) saimme asian selvitetyksi ja avain yllättäen löytyikin respan tädin kätköistä. No ei muuta kuin, seuraavana päivänä teettämään toinen avain huoneeseemme.
Lauantaina lähdimme aamusta metsästämään lukkoseppää yms. Respan täti oli sanonut minulle edellisenä päivänä, että Gostinnii Dvorilla voisi teetättää avaimia. Kierrettyämme alakerran kertaalleen läpi tuloksettomina, yritin kaikin tavoin saada edes jonkun henkilön puhelimitse kiinni, joka osaisi neuvoa meille lukkosepän tai edes paikan missä voi teetättää avaimia. Seuraavaksi suuntasimme Apraksinin torille, jossa olo alkoi olla kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Torin kaukaisimmasta laidasta löysimme vihdoin lukkosepän liikkeen erään huoneiston toisesta kerroksesta. Meidän tuurillamme sepältä olivat loppu juuri sellaiset avaimet, joita olisimme tarvinneet. Hieman alkoi tässä vaiheessa olla jo turhautunut olotila. Päätimme sitten suunnata asuntolalle, kunnes matkan varrella Sadovajalla bongasimme pienen kellariliikkeen, jossa saattoi teetättää avaimia. Noin 2,5 tunnin etsimisen jälkeen löysimme siis oikean paikan ja huvittavinta on, että liike sijaitsee lähes vastapäätä asuntolaamme. Lauantai-ilta kului mukavammissa merkeissä sillä vietimme kahden suomalaisen vaihtarin tupla synttäreitä.
Kuulumisiin!
tiistai 29. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Pietarhovi
20.9.2009
Sunnuntaina teimme päiväretken Pietarhoviin tsaarien kesäpalatsille. Pietarhovi sijaitsee Suomenlahden rannalla noin 30 km päässä Pietarista. Pietarhovin upeat suihkulähteet ovat toiminnassa ainoastaan syyskuun loppuun saakka, joten meillä alkoivat olla syksyn viimeiset hetket käsillä Pietarhovissa vierailun suhteen.
Lähdimme sekalaisella joukkiolla matkaan jo aamupäivästä. Oppainamme olivat Kristiina sekä kaksi Finecin opiskelijaa Susa ja Sassa. Pietarhoviin pääsee joko junalla tai kantosiipi aluksella. Päätimme valita kulkuneuvoksemme junan, joka oli halvempi vaihtoehto. Pietarhoviin pääseminen kesti taas venäläiseen tyyliin noin kolme tuntia. Jouduimme kerran vaihtamaan metrolinjaa, ennen kuin pääsimme Balttian asemalle, jossa puolestamme jouduimme odottamaan 45 minuuttia junan lähtöä. Juna matka kesti reilut puolisen tuntia. Paikallisjunassa matkustaminen on ehdottomasti kokemisen arvoinen tapa matkustaa. Kauppiaita matkalla riitti enemmän kuin Heinätorilla, matkan aikana tarjolla oli niin jäätelöä, kyniä, tarroja, magneetteja kuin liimaakin, siis kaikkea ehdottoman tarpeellista. Noustuamme junasta harhailimme taas hetkisen aikaa ja vajaan tunnin kävelyn jälkeen löysimme itsemme Pietarhovista. ( Asemaltahan ei voinut ottaa bussia, jotka mitä luultavimmin olisivat menneet suoraan Pietarhoviin ja maksaneet noin 20 ruplaa.)
Pietarhovi oli kaunis paikka, vaikka neljän tunnin matkustaminen olikin hieman verottanut matkalaistemme voimia. Sanat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle, joten voitte kuvista ihastella Pietarhovia. Kämppikseni, Kristiina ja minä kävimme sisällä suuressa palatsissa, jossa pääsi ihastelemaan tsaarien vaatimatonta elämän tyyliä. Kämppikseni ja minä olimme ehdottomasti sitä mieltä, että voisimme sisustaa huoneemme Pietarhovin tyyliin. Venäläisten opiskelijakorttiemme ansiosta säästimme pitkän pennin, sillä normaalisti ulkomaalaisilta peritään (täälläkin) huomattavasti korkeampia summia puistoon tai museoiden sisäänpääsyistä. Pitkän päivän käyskentelystä väsyneenä päätimme palata kaupunkiin kantosiipi aluksella. Hyvällä tuurilla pääsimme päivän viimeisen lautan kyytiin ja ennen pitkää huomasimme olevammekin jo Eremitaasin edustalla.
Syyskuu oli muutenkin hyvää aikaa vierailla tämä kaltaisissa ”turistikohteissa” sillä jonot joka paikkaan ovat huomattavasti lyhyemmät kuin kesällä. Latailen kuvia kirjoituksen loppuun, kunhan vain nettiyhteytemme sen sallii.
Sunnuntaina teimme päiväretken Pietarhoviin tsaarien kesäpalatsille. Pietarhovi sijaitsee Suomenlahden rannalla noin 30 km päässä Pietarista. Pietarhovin upeat suihkulähteet ovat toiminnassa ainoastaan syyskuun loppuun saakka, joten meillä alkoivat olla syksyn viimeiset hetket käsillä Pietarhovissa vierailun suhteen.
Lähdimme sekalaisella joukkiolla matkaan jo aamupäivästä. Oppainamme olivat Kristiina sekä kaksi Finecin opiskelijaa Susa ja Sassa. Pietarhoviin pääsee joko junalla tai kantosiipi aluksella. Päätimme valita kulkuneuvoksemme junan, joka oli halvempi vaihtoehto. Pietarhoviin pääseminen kesti taas venäläiseen tyyliin noin kolme tuntia. Jouduimme kerran vaihtamaan metrolinjaa, ennen kuin pääsimme Balttian asemalle, jossa puolestamme jouduimme odottamaan 45 minuuttia junan lähtöä. Juna matka kesti reilut puolisen tuntia. Paikallisjunassa matkustaminen on ehdottomasti kokemisen arvoinen tapa matkustaa. Kauppiaita matkalla riitti enemmän kuin Heinätorilla, matkan aikana tarjolla oli niin jäätelöä, kyniä, tarroja, magneetteja kuin liimaakin, siis kaikkea ehdottoman tarpeellista. Noustuamme junasta harhailimme taas hetkisen aikaa ja vajaan tunnin kävelyn jälkeen löysimme itsemme Pietarhovista. ( Asemaltahan ei voinut ottaa bussia, jotka mitä luultavimmin olisivat menneet suoraan Pietarhoviin ja maksaneet noin 20 ruplaa.)
Pietarhovi oli kaunis paikka, vaikka neljän tunnin matkustaminen olikin hieman verottanut matkalaistemme voimia. Sanat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle, joten voitte kuvista ihastella Pietarhovia. Kämppikseni, Kristiina ja minä kävimme sisällä suuressa palatsissa, jossa pääsi ihastelemaan tsaarien vaatimatonta elämän tyyliä. Kämppikseni ja minä olimme ehdottomasti sitä mieltä, että voisimme sisustaa huoneemme Pietarhovin tyyliin. Venäläisten opiskelijakorttiemme ansiosta säästimme pitkän pennin, sillä normaalisti ulkomaalaisilta peritään (täälläkin) huomattavasti korkeampia summia puistoon tai museoiden sisäänpääsyistä. Pitkän päivän käyskentelystä väsyneenä päätimme palata kaupunkiin kantosiipi aluksella. Hyvällä tuurilla pääsimme päivän viimeisen lautan kyytiin ja ennen pitkää huomasimme olevammekin jo Eremitaasin edustalla.
Syyskuu oli muutenkin hyvää aikaa vierailla tämä kaltaisissa ”turistikohteissa” sillä jonot joka paikkaan ovat huomattavasti lyhyemmät kuin kesällä. Latailen kuvia kirjoituksen loppuun, kunhan vain nettiyhteytemme sen sallii.
tiistai 22. syyskuuta 2009
Liikuntaa ja oopperaa
14–17.9.2009
Alkuviikko sujui rauhallisissa merkeissä opiskellessa ja urheillessa. Salikortin pääsi siis jo kunnolliseen käyttöön. Maanantaina kävimme Elenan kanssa testaamassa puolen tunnin vatsalihasjumpan. Jumpassa tahti oli hieman nopeampi, kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Toisaalta ohjaaja ei kiinnittänyt juurikaan huomiota liikkeiden laatuun tai huilaustaukojen kestoon. Tiistaina pääsin juttelemaan kuntosalin lekurin kanssa. Ilmeisesti lääkärin myöntämä treenauslupa on pakollinen kaikille kuntosalin jäsenille. Oli taas aika mielenkiintoinen seikka käydä lääkärin tarkastuksessa, kun oma venäjän kielentaitoni ja sanavarastoni eivät vielä ihan riitä tällaisiin keskusteluihin. Asiat kuitenkin saatiin selvitettyä, joten seuraavana oli vuorossa personal trainerin tapaaminen, joka esitteli kuntosalin laitteet minulle.
Kuntosalimme ohjaajilta on mahdollista ostaa yksityisiä treenaustunteja, ja tietysti tuntien hinnat roikkuivat huimissa summissa. Muistaakseni 30 kerran treenaus olisi maksanut yli 30 000 ruplaa, kallista on kun 9kk salikortti maksoi 9 000. Keskiviikkona pääsin ilmaiseksi kokeilemaan tällaista treeni kertaa, ihan mukavaa oli, mutta hitusen liian kallista lompakolleni. Sitä paitsi pidän kyllä huomattavasti enemmän ryhmäliikunta tunneista, kuin pelkällä puntilla käymisestä. Oli tosin hieman noloa ja haastavaa selitellä trainerille, etten nyt ihan taida ostaa häneltä niitä treenaustunteja.
Torstaina urheilu vaihtui oopperaan. Tutorini Kristiina oli ostanut meille liput Mihailovskyn teatterissa esitettävään Toscaan. Täällä on tapana, että venäläisille ja ulkomaisille myytävät liput ovat erihintaisia. Kristiina oli tietysti hommannut meille venäläiset liput, jotka ovat huomattavasti huokeammat, kuin ulkomaalaisille (turisteille) myytävät. Teatterissa minun piti tietyin paikoin olla melko hissukseen, ettei henkilökunta tulisi tarkistamaan lippuani. Tässä tapauksessa olisin luultavasti joutunut maksamaan melko reilusti sakkoa, kuinka yllättävää! Elämäni ensimmäinen ooppera näytös oli kyllä elämys ja jo pelkkä teatteri itsessään oli aivan ihastuttava! Valitettavasti oopperan juoni jäi hieman hämäräksi, mutta ainakin dramatiikkaa ja tunteita esityksestä ei puuttunut. Muutama bravo-huutokin jopa kuului yleisön joukosta. Suosittelen lämpimästi oopperassa/baletissa käymistä kaikille Pietarin matkailijoille.
Alkuviikko sujui rauhallisissa merkeissä opiskellessa ja urheillessa. Salikortin pääsi siis jo kunnolliseen käyttöön. Maanantaina kävimme Elenan kanssa testaamassa puolen tunnin vatsalihasjumpan. Jumpassa tahti oli hieman nopeampi, kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Toisaalta ohjaaja ei kiinnittänyt juurikaan huomiota liikkeiden laatuun tai huilaustaukojen kestoon. Tiistaina pääsin juttelemaan kuntosalin lekurin kanssa. Ilmeisesti lääkärin myöntämä treenauslupa on pakollinen kaikille kuntosalin jäsenille. Oli taas aika mielenkiintoinen seikka käydä lääkärin tarkastuksessa, kun oma venäjän kielentaitoni ja sanavarastoni eivät vielä ihan riitä tällaisiin keskusteluihin. Asiat kuitenkin saatiin selvitettyä, joten seuraavana oli vuorossa personal trainerin tapaaminen, joka esitteli kuntosalin laitteet minulle.
Kuntosalimme ohjaajilta on mahdollista ostaa yksityisiä treenaustunteja, ja tietysti tuntien hinnat roikkuivat huimissa summissa. Muistaakseni 30 kerran treenaus olisi maksanut yli 30 000 ruplaa, kallista on kun 9kk salikortti maksoi 9 000. Keskiviikkona pääsin ilmaiseksi kokeilemaan tällaista treeni kertaa, ihan mukavaa oli, mutta hitusen liian kallista lompakolleni. Sitä paitsi pidän kyllä huomattavasti enemmän ryhmäliikunta tunneista, kuin pelkällä puntilla käymisestä. Oli tosin hieman noloa ja haastavaa selitellä trainerille, etten nyt ihan taida ostaa häneltä niitä treenaustunteja.
Torstaina urheilu vaihtui oopperaan. Tutorini Kristiina oli ostanut meille liput Mihailovskyn teatterissa esitettävään Toscaan. Täällä on tapana, että venäläisille ja ulkomaisille myytävät liput ovat erihintaisia. Kristiina oli tietysti hommannut meille venäläiset liput, jotka ovat huomattavasti huokeammat, kuin ulkomaalaisille (turisteille) myytävät. Teatterissa minun piti tietyin paikoin olla melko hissukseen, ettei henkilökunta tulisi tarkistamaan lippuani. Tässä tapauksessa olisin luultavasti joutunut maksamaan melko reilusti sakkoa, kuinka yllättävää! Elämäni ensimmäinen ooppera näytös oli kyllä elämys ja jo pelkkä teatteri itsessään oli aivan ihastuttava! Valitettavasti oopperan juoni jäi hieman hämäräksi, mutta ainakin dramatiikkaa ja tunteita esityksestä ei puuttunut. Muutama bravo-huutokin jopa kuului yleisön joukosta. Suosittelen lämpimästi oopperassa/baletissa käymistä kaikille Pietarin matkailijoille.
maanantai 14. syyskuuta 2009
Arki alkakoon!
5-13.9.2009
Päivät täällä ovat vierähtäneet hurjaa vauhtia. Ilmeisesti ajantaju on jäänyt rajan taakse. Täytyypä hieman aktivoitua kirjoittamaan ahkerammin tätä blogia, jotta muistan paremmin, mitä milloinkin on tapahtunut.
Olen tavannut pari kertaa Suomi-Pietari klubin kautta saamaani tutoria. Kristiina on erittäin sympaattinen ja avulias ihminen. On ihana kommunikoida, jonkun paikallisen kanssa, niin että tulee joskus jopa ymmärretyksi. Tietysti keskustelukielenä on ollut englanti. Kristiina opastuksella suuntasimme sunnuntaina (6.9.)Ikeaan, josta pääsimme hankkimaan peruskeittiö tarvikkeita yms. Ikean yhteydessä sijaitsi myös iso ostoskeskus, joten shoppailuhimon yllättäessä kannattaa suunnata sinne. Hinnat ovat selkeästi alhaisemmat siellä kuin Nevskillä ja Sadovayalla.
Venäjän tunnit alkoivat tiistaina 8.9. Odottelin tuntien alkua innolla, sillä olisi mahtavaa päästä opettelemaan kieltä paremmin. Halu tulla toimeen omillaan ja selvitä vieraalla kielellä on suuri. Venäjän ryhmät on jaettu suurin piirtein taitotasojen mukaan, toisaalta näin ensimmäisinä päivinä ihmiset ovat vaihdelleet ryhmästä toiseen. Kielen opiskelua olisi siis luvassa 12 h viikossa ja tunnit ovat käsittääkseni maanantaista torstaihin. Opettajamme Igor vaikuttaa kannustavalta opettajalta ja tosi hyvältä tyypiltä. Hän on jopa luvannut järjestää ryhmällemme ekskursioita.
Keskiviikkona menin venäjän tuntien jälkeen taas kertaalleen jonottamaan viisumitoimistoon. Olimme kuulemma täyttäneet paperit väärin(lue muutamassa kohdassa oli ainoastaan korjattavaa), joten jouduimme sitten kirjoittelemaan hakupaperin alusta lähtien uusiksi. Toimistohan meni sitten juuri silloin kiinni, kun olimme papereinemme kanssa valmiina. Kaverini odottivat kyseisenä päivänä neljä tuntia viisumitoimistoon, itse selvisin noin parin tunnin jonotuksella. Pinnan kiristymisen vuoksi ja hermoja raastavan odottelun seurauksena päätimme palkita itsemme shuseilla. Vatsat täynnä ja hieman levänneenä kuulimme muiden suomalaisten olevan menossa kanaaliristeilyllä ja tietysti liityimme heidän seuraansa. Kanavaristeily on kyllä tähän mennessä parasta mitä tällä reissulla olen kokenut. Nevan palatsien ihastelu iltavalaistuksessa yksityisveneestä hyvässä seurassa, ei juuri paremmaksi voi muuttua! Suosittelen!
Perjantaina minulla oli vapaapäivä luennoilta, joten aamu sujui kauppoja kierrellessä ja ruokaostoksia tehdessä. Iltapäivällä tutorimme olivat järjestäneet meille grillailua yhdessä monista Pietarin puistoista (en nyt vain tiedä nimeä). Päivä oli aurinkoinen, mikä on yllättävää paikalliset olosuhteet huomioiden. Sateinen piknik ei kuullosta kovin miellyttävältä. Puistoon meneminen oli taas oma operaationsa. Lähdön piti tapahtua klo 15.00, liikenteeseen pääsimme joskus puoli neljän jälkeen. 90 hengen vaihtariryhmä metrossa ruuhka-aikana oli näky ja joukossa oleminen todella kokemus. Pääsimme sitten kyllästyttävien odotteluhetkien jälkeen puistoon ja kellohan taisi siinä vaiheessa olla puoli kuusi.
Sunnuntaina pääsin vihdoin kuntoilemaan. Kuntosali kortin olin hankkinut jo aiemmin, mutta luentoaikojen epäselvyydestä johtuen en päässyt salille aiemmin. 9kk kortti maksoi 9000 ruplaa, mikä tarkoittaa noin 22 e /kuukausi, halvempaa siis kuin Suomessa. Crosstrainerillä juoksentelu sai endorfiinin virtaamaan ja kunnollinen venyttely vielä päällä kruunasi päivän. Urheilun lisäksi olen vihdoin yrittänyt myös pänttäillä venäjää (sanakokeet olisivat luvassa huomenna). Tästä se arki ilmeisesti pääsee alkamaan.
Päivät täällä ovat vierähtäneet hurjaa vauhtia. Ilmeisesti ajantaju on jäänyt rajan taakse. Täytyypä hieman aktivoitua kirjoittamaan ahkerammin tätä blogia, jotta muistan paremmin, mitä milloinkin on tapahtunut.
Olen tavannut pari kertaa Suomi-Pietari klubin kautta saamaani tutoria. Kristiina on erittäin sympaattinen ja avulias ihminen. On ihana kommunikoida, jonkun paikallisen kanssa, niin että tulee joskus jopa ymmärretyksi. Tietysti keskustelukielenä on ollut englanti. Kristiina opastuksella suuntasimme sunnuntaina (6.9.)Ikeaan, josta pääsimme hankkimaan peruskeittiö tarvikkeita yms. Ikean yhteydessä sijaitsi myös iso ostoskeskus, joten shoppailuhimon yllättäessä kannattaa suunnata sinne. Hinnat ovat selkeästi alhaisemmat siellä kuin Nevskillä ja Sadovayalla.
Venäjän tunnit alkoivat tiistaina 8.9. Odottelin tuntien alkua innolla, sillä olisi mahtavaa päästä opettelemaan kieltä paremmin. Halu tulla toimeen omillaan ja selvitä vieraalla kielellä on suuri. Venäjän ryhmät on jaettu suurin piirtein taitotasojen mukaan, toisaalta näin ensimmäisinä päivinä ihmiset ovat vaihdelleet ryhmästä toiseen. Kielen opiskelua olisi siis luvassa 12 h viikossa ja tunnit ovat käsittääkseni maanantaista torstaihin. Opettajamme Igor vaikuttaa kannustavalta opettajalta ja tosi hyvältä tyypiltä. Hän on jopa luvannut järjestää ryhmällemme ekskursioita.
Keskiviikkona menin venäjän tuntien jälkeen taas kertaalleen jonottamaan viisumitoimistoon. Olimme kuulemma täyttäneet paperit väärin(lue muutamassa kohdassa oli ainoastaan korjattavaa), joten jouduimme sitten kirjoittelemaan hakupaperin alusta lähtien uusiksi. Toimistohan meni sitten juuri silloin kiinni, kun olimme papereinemme kanssa valmiina. Kaverini odottivat kyseisenä päivänä neljä tuntia viisumitoimistoon, itse selvisin noin parin tunnin jonotuksella. Pinnan kiristymisen vuoksi ja hermoja raastavan odottelun seurauksena päätimme palkita itsemme shuseilla. Vatsat täynnä ja hieman levänneenä kuulimme muiden suomalaisten olevan menossa kanaaliristeilyllä ja tietysti liityimme heidän seuraansa. Kanavaristeily on kyllä tähän mennessä parasta mitä tällä reissulla olen kokenut. Nevan palatsien ihastelu iltavalaistuksessa yksityisveneestä hyvässä seurassa, ei juuri paremmaksi voi muuttua! Suosittelen!
Perjantaina minulla oli vapaapäivä luennoilta, joten aamu sujui kauppoja kierrellessä ja ruokaostoksia tehdessä. Iltapäivällä tutorimme olivat järjestäneet meille grillailua yhdessä monista Pietarin puistoista (en nyt vain tiedä nimeä). Päivä oli aurinkoinen, mikä on yllättävää paikalliset olosuhteet huomioiden. Sateinen piknik ei kuullosta kovin miellyttävältä. Puistoon meneminen oli taas oma operaationsa. Lähdön piti tapahtua klo 15.00, liikenteeseen pääsimme joskus puoli neljän jälkeen. 90 hengen vaihtariryhmä metrossa ruuhka-aikana oli näky ja joukossa oleminen todella kokemus. Pääsimme sitten kyllästyttävien odotteluhetkien jälkeen puistoon ja kellohan taisi siinä vaiheessa olla puoli kuusi.
Sunnuntaina pääsin vihdoin kuntoilemaan. Kuntosali kortin olin hankkinut jo aiemmin, mutta luentoaikojen epäselvyydestä johtuen en päässyt salille aiemmin. 9kk kortti maksoi 9000 ruplaa, mikä tarkoittaa noin 22 e /kuukausi, halvempaa siis kuin Suomessa. Crosstrainerillä juoksentelu sai endorfiinin virtaamaan ja kunnollinen venyttely vielä päällä kruunasi päivän. Urheilun lisäksi olen vihdoin yrittänyt myös pänttäillä venäjää (sanakokeet olisivat luvassa huomenna). Tästä se arki ilmeisesti pääsee alkamaan.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Paikoilleen asettautumista
2-4.9.2009
Ensimmäisten päivien saldoa
Saavuimme Pietariin junalla ja onneksi tutorimme Fineciltä oli meitä vastassa. Hyvänä ideana päätimme säästää rahaa ja mennä metrolla seikkailen yliopistolle. Kapasakkien raahaaminen lähes ruuhka kasseja ruuhka-aikaan todella jyrkissä portaissa, voisi sanoa pienoista tasapainottelu. Yliopistollemme päästäksemme meidän täytyi tietysti vaihtaa kertaalleen vielä metroa.
Majoitumme yliopiston kampusalueella sijaitsevassa asuntolassa, jossa pääasiassa asuu vain meitä vaihtareita. Jokaisessa huoneessa asustelee kaksi henkeä, keittiö, vessat/kylppäri sekä olohuone jaetaan useamman hengen kesken. Asuntola oli ainakin minulle erittäin positiivinen yllätys: kohtuullisen siisti, jokaisella kerroksella on oma siivojansa, wlan toimii olohuoneessa ja huoneet on remontoitu vasta muutama vuosi sitten. Samassa kerroksessa meitä on neljän suomalaistytön lisäksi joukko saksalaisia poikia ja muutama uzbekistanilainen.
Ensimmäisenä päivänä pääsimme jo tutustumaan paperiasioiden selvittämiseen, kuten rekisteröitymiseen, asuntolaan kirjautumiseen ja propuskien (asuntolankulku korttien) hankkimiseen. Kv-toimistolla selvitettiin lisäksi viisumiin ja opiskelijakorttiin liittyviä asioita. Me selvisimme kv-toimistolla odottelusta 3 tunnissa, osa onnekkaista suomalaisista oli odotellut aamu 10 lähtien eli noin 13 h. Suomessa otetut valokuvani eivät kelvanneet venäläiseen viisumi hakemukseen, joten seuraavana päivä päästiin otattamaa myös passikuvia. Venäläiseen tyyliin kuvat otettiin perusdigikameralla. Olin kerrankin tyytyväinen passikuvaan, tosin ties jos olisivat liikkeessä hieman photoshopanneet niitä ;)
Yleisesti ottaen fiilikset ovat siis tosi hyvät. Tutorimme on ollut todella mukava ja otti asiamme hoidettavakseen, tosin englantia hän ei juurikaan eli lainkaan suostu puhumaan.
Toisena päivän lähdettiin hommaamaan venäläisiä liittymiä ja kaikki sujui kuin tanssi siihen asti kunnes yritin saada sim-kortin toimimaan vanhassa nokialaisessani. Puhelin pyyteli ahkeraan suojakoodia, mitä en tietenkään muistanut. Päätin sitten vaihtaa suomalaisen sim-korttini puhelimeen vaihtaakseni puhelimen asetuksia. Edelleen puhelin pyyteli suojakoodia, jonka olin jo tässä vaiheessa suomesta varmistanut. Suojakoodi ei toiminut ja fiksuna tyttönä näppäilin väärän koodin kolme kertaa. No siinä vaiheessahan olin sitten lukinnut suomalaisen sim-korttini. Great! Puk-koodi pitäis löytää siis jostain, jotta saisin kortin taas toimintaan. Ei muuta kuin yhteyttä suomen vahvistuksiin, ai niin mutta kaikki numerothan olivat vain kortilla muistissa, joten mites sitten saan yhteyden kotiin. Ei muuta kuin kiireellä nettikahvilaan ja muistelemaan sähköposti osoitteita. Onneks sim-kortti episodi päättyi onnellisesti, ostin kuitenkin suosiolla uuden puhelimen venäläiseen sim-korttiin. 1. virhe kuitenkin tehtyä muista ottaa tärkeät numerot useampaan paikkaan muistiin!
Saatiin tänään jopa venäläiset opiskelijakortit, tietysti parilla leimalla varustettuna. Nopeaa toimintaa 2 päivässä. Leimat ovat täällä ruplaakin kovempaa valuuttaa. Olen yllättynyt kuinka nopeasti olemme saaneet asioitamme eteenpäin.
Kerran olemme jo käyneet pankissa vaihtamassa rahaa. Täällä on melko paljon parempi kurssi kuin suomessa, joten jos olette matkustamassa venäjälle, suurin osa matkakassan valuutanvaihdosta kannattaa tehdä vasta paikan päällä. Itse kävin vaihtamassa 150 euroa rupliksi ja minulla oli kolme 50 egen seteliä. Pankkivirkailija päätti laskea eurot varman päälle, joten hän laittoi sitten rahat setelilaskuriin. Tietysti ruplat, joita tuli muutama enemmän, laskettiin käsin. Rahanvaihto venäläiseen tyyliin parhaimmillaan.
Ensimmäisten päivien saldoa
Saavuimme Pietariin junalla ja onneksi tutorimme Fineciltä oli meitä vastassa. Hyvänä ideana päätimme säästää rahaa ja mennä metrolla seikkailen yliopistolle. Kapasakkien raahaaminen lähes ruuhka kasseja ruuhka-aikaan todella jyrkissä portaissa, voisi sanoa pienoista tasapainottelu. Yliopistollemme päästäksemme meidän täytyi tietysti vaihtaa kertaalleen vielä metroa.
Majoitumme yliopiston kampusalueella sijaitsevassa asuntolassa, jossa pääasiassa asuu vain meitä vaihtareita. Jokaisessa huoneessa asustelee kaksi henkeä, keittiö, vessat/kylppäri sekä olohuone jaetaan useamman hengen kesken. Asuntola oli ainakin minulle erittäin positiivinen yllätys: kohtuullisen siisti, jokaisella kerroksella on oma siivojansa, wlan toimii olohuoneessa ja huoneet on remontoitu vasta muutama vuosi sitten. Samassa kerroksessa meitä on neljän suomalaistytön lisäksi joukko saksalaisia poikia ja muutama uzbekistanilainen.
Ensimmäisenä päivänä pääsimme jo tutustumaan paperiasioiden selvittämiseen, kuten rekisteröitymiseen, asuntolaan kirjautumiseen ja propuskien (asuntolankulku korttien) hankkimiseen. Kv-toimistolla selvitettiin lisäksi viisumiin ja opiskelijakorttiin liittyviä asioita. Me selvisimme kv-toimistolla odottelusta 3 tunnissa, osa onnekkaista suomalaisista oli odotellut aamu 10 lähtien eli noin 13 h. Suomessa otetut valokuvani eivät kelvanneet venäläiseen viisumi hakemukseen, joten seuraavana päivä päästiin otattamaa myös passikuvia. Venäläiseen tyyliin kuvat otettiin perusdigikameralla. Olin kerrankin tyytyväinen passikuvaan, tosin ties jos olisivat liikkeessä hieman photoshopanneet niitä ;)
Yleisesti ottaen fiilikset ovat siis tosi hyvät. Tutorimme on ollut todella mukava ja otti asiamme hoidettavakseen, tosin englantia hän ei juurikaan eli lainkaan suostu puhumaan.
Toisena päivän lähdettiin hommaamaan venäläisiä liittymiä ja kaikki sujui kuin tanssi siihen asti kunnes yritin saada sim-kortin toimimaan vanhassa nokialaisessani. Puhelin pyyteli ahkeraan suojakoodia, mitä en tietenkään muistanut. Päätin sitten vaihtaa suomalaisen sim-korttini puhelimeen vaihtaakseni puhelimen asetuksia. Edelleen puhelin pyyteli suojakoodia, jonka olin jo tässä vaiheessa suomesta varmistanut. Suojakoodi ei toiminut ja fiksuna tyttönä näppäilin väärän koodin kolme kertaa. No siinä vaiheessahan olin sitten lukinnut suomalaisen sim-korttini. Great! Puk-koodi pitäis löytää siis jostain, jotta saisin kortin taas toimintaan. Ei muuta kuin yhteyttä suomen vahvistuksiin, ai niin mutta kaikki numerothan olivat vain kortilla muistissa, joten mites sitten saan yhteyden kotiin. Ei muuta kuin kiireellä nettikahvilaan ja muistelemaan sähköposti osoitteita. Onneks sim-kortti episodi päättyi onnellisesti, ostin kuitenkin suosiolla uuden puhelimen venäläiseen sim-korttiin. 1. virhe kuitenkin tehtyä muista ottaa tärkeät numerot useampaan paikkaan muistiin!
Saatiin tänään jopa venäläiset opiskelijakortit, tietysti parilla leimalla varustettuna. Nopeaa toimintaa 2 päivässä. Leimat ovat täällä ruplaakin kovempaa valuuttaa. Olen yllättynyt kuinka nopeasti olemme saaneet asioitamme eteenpäin.
Kerran olemme jo käyneet pankissa vaihtamassa rahaa. Täällä on melko paljon parempi kurssi kuin suomessa, joten jos olette matkustamassa venäjälle, suurin osa matkakassan valuutanvaihdosta kannattaa tehdä vasta paikan päällä. Itse kävin vaihtamassa 150 euroa rupliksi ja minulla oli kolme 50 egen seteliä. Pankkivirkailija päätti laskea eurot varman päälle, joten hän laittoi sitten rahat setelilaskuriin. Tietysti ruplat, joita tuli muutama enemmän, laskettiin käsin. Rahanvaihto venäläiseen tyyliin parhaimmillaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
