keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Vapaata aikaa

8-24.2.2010

Onpas aikaa taas kulunut nopeasti ja blogin päivittäminen jäänyt heikonlaiseksi. Lääkkeet alkoivat auttaa sairasteluuni, joten viikolla kuusi pääsin takaisin ”normaaliin” arkeen eli käymään venäjän tunneilla sekä salilla.
10.2 vierailimme Suomen Pietarin Instituutin Cafe Lingua -tilaisuudessa. Tapaamisen aiheena oli laskiainen ja (venäläis-)yleisölle kerrottiin suomalaisesta laskiaisesta ja siihen kuuluvista traditioista. Ihan mukava reissu oli, mutta valitettavasti venäjän puhuminen jäi vähemmälle, mitä olin alun perin odottanut.

Valitettavasti terveenä olemisen iloa ei kestänyt kauaa, vaan viikonloppuna tunsin taas tulevani kipeäksi. Eihän siinä muu sitten auttanut, kuin soittaa maanantaina (15.1) lääkärille, joka käski poikkeamaan klinikalla jo saman päivän aikana. Klinikalla minusta otettiin uudet röntgenkuvat ja verikoe. Tuloksissa ei ollut mitään järisyttävää, mutta sain mukaani lisää nenäsumutteita ja määräyksen huilailla kyseisen viikon kotona. Venäjän tunnit jäivät siis taas välistä. Sairastelu kierre ottaa kyllä päähän, etenkään kun kyseessä ei ole mikään sen vakavampi tauti. Pakko kuitenkin malttaa olla rauhallisesti, jotta tästä vihdoinkin tervehtyisi kokonaan. Perjantaina 19.2 kävin vielä kontrolli käynnillä klinikalla. Olo oli perjantaina paljon parempi ja yskääni hoidettiin höyryhengittelyllä, valitettavasti salille ei ole asiaa vielä pariin viikkoon. Tämän takia en myöskään ole päivitellyt blogia vähään aikaan, koska päivät ovat lähinnä kuluneet kirjojen ja leffojen parissa.

Sairastelu kertomukset saavat kuitenkin nyt riittää ja kerron nyt muitakin kuulumisiani. Maanantain (15.2.) lääkäri käynnin jälkeen tapasin Pietarissa konferenssissa ollutta kaveriani Tuomasta. Oli oikein piristävää nähdä pitkästä aikaa kotipuolen kamuja! Olimme pitkään jo kavereiden kanssa suunnitelleet leffaan menoa, koska halusimme käydä katsomassa Я люблю тебя, Филлип Моррис = I love you Phillip Morris leffan. No sunnuntai-iltapäivä kului lippuja metsästäessä. Ensimmäisessä leffateatterissa ei enää ollut vapaita paikkoja haluamaamme aikaan, toinen teatteri ei ollut auki ja kolmannessa teatterissa kyseistä elokuvaa ei ollut tarjolla. Päädyimme lopulta ensimmäiseen teatteriin ostamaan liput seuraavalle päivälle. Harvemmin sitä on maanantai aamupäivällä tullut käytyä leffassa. Leffalippu seikkailujen jälkeen suunnistin Mikhailovskyn teatterille, koska menimme tutorini Kristinan kanssa katsomaan La Traviata oopperaa. La Traviata oli kyllä enemmän omaan makuuni kuin syksyllä näkemäni Tosca. Oli miellyttävää huomata tunnistavansa muutaman aarian. Oopperan lavasteet ja puvut olivat myös upeat!

22. ja 23. helmikuuta olivat venäjällä vapaapäiviä, koska tiistaina vietettiin isänmaan puolustajien päivää. День защитника Отечества, on Venäjän asevoimien vuosipäivä jota alun perin vietettiin puna-armeijan perustamisen muistoksi. Vaikka päivä on virallisesti juhlittu sotilaiden muistoksi, siitä on muodostunut kansainvälisen naistenpäivän vastine ja sitä nimitetään myös miesten päiväksi. Maanantai aamupäivällä kävimme katsastamassa Phillip Morrisin. Pidin kyllä elokuvasta ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin pysyin mukana juonessa ja ymmärsin repliikkejä. Kaikki elokuvathan tunnetusti dubataan täälläpäin maailmaa. Iltapäivällä lähdimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa keilaamaan ja mukavaahan oli!

maanantai 8. helmikuuta 2010

Lomaviikon saldoa sekä uusia tulokkaita

1-7.2.2010

Lomaviikkoni alkoi maanantain lääkäri käynnillä. Lekuri pääsi puhdistelemaan poskionteloni ja lisäksi määräsi minulle allergialääkkeitä syötäväksi ihan vain varmuuden vuoksi. Keskiviikkona olin viimeistä kertaa, toivottavasti vähään aikaan, lääkärillä. Lääkkeet ja operaatiot ovat auttaneet ja olo on jo lähes normaali. Keskiviikko iltana jännitykseni uusien opiskelijoiden suhteen laantui kun uusi kämppikseni saapui. Kämppikseni nimi on Angela ja hän on Itävallasta kotoisin. Angela vaikuttaa todella mukavalta ja uskon, että tulemme hyvin toimeen. Uusia vaihtareita on muutenkin saapunut hyvin ripotellen ja tällä hetkellä asuntolamme on vielä puolillaan.

Torstaina päätimme Mariannen kanssa lähteä kuljeskelemaan kaupungilla, vaikka kadut olivatkin kura-loskan peittämät ja kengät viiden minuutin jälkeen litimärät. Ensimmäisenä suuntasimme Mikhailovskin teatterille, koska halusin ostaa liput balettiin. Kaverini tulevat Pietariin 4-7. maaliskuuta ja päätimme mennä katsomaan Joutsenlampea. Balettiliput myydään nopeasti loppuun, joten ne on syytä hommata ajoissa. Lippujen hommaamisen jälkeen poikkesimme muutamalle pishkille (paikallisia munkkeja) ja jatkoimme matkaa Eremitaasille. Halusimme nähdä jonkun uuden kohteen, joten menimme käymään eräässä Eremitaasin filiaalissa, Pietari I palatsilla. Onneksi pääsimme ilmaiseksi sisälle, sillä museossa ei juuri ollut nähtävää, kiersimme paikan 10 minuutissa. En siis suosittele kyseistä kohdetta ainakaan, jos joutuu maksamaan sisäänpääsymaksun. Kämpillä tajusin vihdoin tarkastella balettilippuja ja epäonnekseni huomasin saaneeni liput väärään balettiin ja aivan väärälle päivälle, vaikka lippukassalla olin erittäin selkeällä venäjällä ilmaissut mitä halusin. No ei siinä sitten muu auttanut kuin kamppeet niskaan ja lippuja vaihtamaan. Onneksi sain liput vaihdettua ilman sen suurempaa show’ta. Mitä tästä taas opimme; kannattaa tarkistaa heti paikan päällä, että on varmasti saanut oikeat liput.

Perjantaina (5.2) kävimme Ellan ja Mariannen kanssa Teatteri- ja musiikkitaiteen museossa, jossa on esillä näyttely pietarilaisen ja leningradilaisen näyttämötaiteen historiasta. Museossa työskentelevät babuskat olivat aivan ihastuttavia! He olivat erittäin ystävällisiä, avuliaita ja puhuivat meille selkeää venäjää. Ylimmän kerroksen vartija mummo innostui selittämään meille pitkät pätkät. Saimme häneltä myös luvan ottaa museosta kaksi kuvaa, koska olimme niin mukavia suomalaisia tyttösiä. Valokuvien ottamisesta olisi normaalisti pitänyt maksaa erikseen. Museo oli yksi mielenkiintoisimmista, joissa tähän mennessä olen käynyt. Suosittelen paikkaa ehdottomasti muillekin kuin näyttämötaiteen ystäville.





Lauantai aamupäivänä pistin tuulemaan ja lähdin shoppailemaan Sennajalle. Olen shoppaillut todella vähän koko vaihdon aikana, no nyt reissulta tarttui mukaan nilkkurit, kolme paitaa ja muutama koru. Päivä oli mitä mahtavin pakkasta noin viisi astetta, aurinko paistaa eikä edes tuullut. Yliopistomme international commitee järjesti uusille opiskelijoille luistelumahdollisuuden ja loistavan sään innoittamana lähdin mukaan. Sairastelun takia en osallistunut itse luisteluun, mutta keskityin valokuvaukseen, kunnes kamerani akku tyhjeni. Paikka näytti minusta jotenkin tutulta ja myöhemmin minulle selvisi, että olimme syyskuussa käyneet pelaamassa siellä Boccea.







Viikko oli hyvä päättää vielä yhteen museon käyntiin. Tällä kertaa ekskursiomme kohteena oli Venäjän poliittisen historian museo. Museo oli mielenkiintoinen, valitettavasti osa teksteistä oli ainoastaan venäjäksi ja aivan kaikkea näyttelystä tästä syystä en sisäistänyt. Museon avulla sai kuitenkin hieman konkreettisempaa käsitystä millaista elämä oli Neuvostoliitossa. Museorakennus on myös toiminut jonkin aikaa bolsevikkien päämajana. Hauskin sattumus tapahtui museosta pois lähtiessämme. Ryhmä kauniisti pukeutuneita lapsia tuli meitä vastaan ja ohi mennen kuulin, että he olivat siellä viettämässä syntymäpäiviä. Mielenkiintoista; Suomessa oli jossain vaiheessa muotia viettää synttäreitä McDonald´ssa. Ilmeisesti Venäjällä on cool viettää synttäreitä poliittisen historian museossa.