Kevättä ilmassa

8-30.3.2009

Aikaa on taas päässyt kulumaan viimeisimmästä kirjoituksestani luvattoman paljon. Päiviä yllä olevaan aikajanaan mahtuu useita, joten kirjoituksessa keskityn sellaisiin hetkiin, jolloin olen tehnyt jotain erikoisempaa. Monet päivät jäävät kirjoittelun osalta välistä, koska silloin olen keskittynyt täällä normaaliin arkeen (lue: venäjän tunneilla tai kuntosalilla käyntiin).

14.3 Käytiin leffassa Kristiinan ja Mariannen kanssa katsomassa Любовь в большом городе 2. Leffan yhtä päähenkilöä esitti Ville Haapasalo ja kuulimme muutama sana suomeakin elokuvan aikana. Haapasalo esitti venäjällä asuvaa suomalaista venäläisten, joka vastasi hyvin venäläisten stereotyyppistä käsitystä suomalaisista: hieman hidasta ja yksinkertaista, mutta hyväsydämistä sekä rehellistä.
Valitettavasti kyseessä oli jatko-osa ja tietystikään emme Mariannen kanssa olleet nähneet ensimmäistä osaa, joka hieman vaikeutti tarinan ymmärtämistä, vaikka kyseessä ei ollut millään huippu vaikealla juonella varustettu komedia.

20.3. Kävimme tsekkaamassa Kristiinan kanssa Hotelli Olympic Gardenin sijainnin ja samalla nautimme Fransmannin antimista. Hotelli vaikutti viihtyisältä ja odotankin jo kovasti huhtikuun puoltaväliä, jolloin pääsen kyseiseen hotelliin neljäksi yöksi. Ihanaa päästä hetkeksi pois asuntolalta! Fransmannissa oli myös miellyttävä ilmapiiri, valitettavasti itse olin hieman pettynyt ruokaani, koska odottamani pihvin sijan sain peruslihakastiketta, toisaalta syy voi olla myös itsessäni, kun en tajunnut lukea ruokalistaa oikein…

21.3 Sunnuntaina kokeilimme Sokos Hotel Vasilevskin brunssia. 350 ruplalla sai täytettyä mahansa erinomaisilla ruoilla ja kuohuviinillä. Brunssi tarjoillaan päivittäin klo 12–15, viikolla tosin myös business lunchina. Brunssi oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja mikä onkaan parempi tapa viettää leppoisaa sunnuntaita kuin hyvän ruoan ja ystävien seurassa!
'



Illalla olimme varanneet Pietarin Teatteriakatemian näytelmään Kesäyön uni. Välihuomautuksena lukioille, että myös Ville Haapasalo on käynyt kyseisen koulun. Näytelmä vaikutti mielenkiintoiselta, tosin esityksessä käytettävä venäjä oli vaikea tajuista ja valitettavasti en ymmärtänytkään suurinta osaa repliikeistä tästä syystä. Ensimmäinen puoli aika kesti kaksi tuntia ja toinen puolisko saman verran. Ikävä kyllä minun on häpeäkseni myönnettävä, että ensimmäisen kerran elämässäni poistuin paikalta kesken näytöksen. Puolustuksenani toimikoon näytelmän vaikeaselkoinen kieli sekä jo kaksi tuntia kestänyt ensimmäinen puolisko.

23.3. Olin tiistai-iltana juuri lähdössä salille, kunnes Marianne houkutteli minut lähtemään balettiin. Lippuja meillä ei ollut etukäteen ostettuna, vaan lähdimme koittamaan onneamme juuri ennen näytöstä myytäviin ”piippuhyllyn paikkoihin”. Olimme onnekkaita ja saimme liput Mikhailovskyn teatterissa esitettävään Romeoon ja Juuliaan. Venäläisten opiskelijakorttien ansiosta hintaa lipuille muodostui ainoastaan 100 ruplaa eli 2,5 euroa! Paikkamme olivat tietysti ylimmässä kerroksessa ja meillä ei ollut penkkejä. Seurasimme siis balettia seisten, toisaalta seison näin lavan oikein hyvin, joten näkyvyyskään ei ollut ongelma. Onneksi olin laittanut hyvät kengät jalkaani, jotta jaksoin seisoa ja balettikaan ei ollut ajallisesti mitenkään hirmuisen pitkä. Itse en pitänyt alun koreografiasta, mutta tanssijat olivat taas kerran todella hyviä. Jälkikäteen ei kyllä lainkaan harmittanut, että steppi-tunnin sijaan menin balettiin.

Keskiviikkona (24.3.) oli aivan ihana ilma, ensimmäinen kunnon kevätpäivä. Pitkään kestäneen jälkeen oli mukava lähteä kävelemään kaupungille ja tutkimaan uusia paikkoja. Teimme lähes kahden tunnin kävelylenkin Griboedovan kanaalin vartta pitkin Teatteriaukiolle ja sieltä Hollantilaissaarten luokse.



29.3. Tullaan muistamaan pitkään Moskovan metron terrori-iskusta. Järkyttävää! Itselle ensimmäiseksi iski tietysti Moskovassa olevista kavereista, onneksi kukaan heistä ei kuitenkaan loukkaantunut. Metrolla paljon matkustaneet tietävät millaista jälkeä tuollainen isku saa ruuhka-aikaan ajoitettuna ja tilanteesta ei ole mitään mahdollisuutta paeta. Metro on kuitenkin ainut ”järkevä” tai edes mahdollinen kulkuväline Moskovan ja Pietarin kaltaisissa suurkaupungeissa. Pietarissakin kuulemma kiristettiin saman tien metron valvontaa ja koko Nevskin/Gostiny dvorin asema oli suljettuna. Metrossa oli myös täällä Pietarissa uskomaton ryysis. Asuntolassa asuessa tulee elettyä melkoisessa uutispimennössä, joten minulla ei tällä hetkellä ole kovin hyvää kuvaa kuinka paljon aihe on ollut esillä mediassa. Uskoisin, että paljon. Elämän on kuitenkin jatkuttava ja lohduttauduttava ajatuksella, että todennäköisemmin loukkaannun/kuolen liikenneturmassa tai jääpalikan pudottua katolta, kuin terrori-iskussa.

Toivottavasti seuraavassa blogissani on hieman positiivisempi lopetus…

Opiskelua

Tähän väliin päätän kirjoittaa myös hieman venäjän kielenopiskelusta täällä Finecillä, koska vaihto-opiskeluunhan tänne on tultu. Venäjää meillä on 12 tuntia viikossa ja vaihto-oppilaat on jaettu kuuteen eri ryhmään osaamisensa perusteella. Ryhmiä löytyy aina alkeista äidinkielenään venäjää puhuviin. Itse kuulun keskitason ryhmään.

Viikonlukujärjestykseni näyttää seuraavalta:
Maanantai: 10.50–12.20 ja 14.30–16.00
Tiistai: 14.30–16.00
Keskiviikko: 12.40–16.00
Torstai: 14.30–16.00

Oppitunneilla käytämme kahta oppikirjaa, peruskirja, joka sisältää tekstejä, kielioppia ja tehtäviä ja toisena kirjana miellä on vielä erillinen kielioppikirja. Maaliskuussa olemme keskittyneet käsittelemään partisiippeja, joista meillä on koe torstaina. Tunneilla teemme runsaasti kielioppitehtäviä sekä luemme tekstejä tai lehtiartikkeleita. Opettajamme haluaa rohkaista meitä käyttämään venäjää mahdollisimman monipuolisesti, joten keskustelemme myös tunneilla paljon. Tähän mennessä olemme mielestäni kuitenkin kirjoittaneet melko vähän.

Suurimpana erona kuitenkin Suomessa saatuun kielenopetukseen, on tyyli jolla käymme tehtäviä läpi. Venäjällä tehtävät tehdään tunneilla aina suullisesti ja opettajan esittämiin kysymyksiin on kyettävä vastaamaan ripeästi. Minulla kesti ainakin pari kuukautta ennen kuin totuin tällaiseen opiskelutyyliin. Suomessahan kaikki kotitehtävät tehdään lähes aina ensin kirjallisesti kotona, jolloin sinulla on myös paljon enemmän aikaa pohtia vastauksia. Venäläisessä opetustyylissä on hyvää, että se opettaa reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin. Toinen selkeä ero tulee esille siinä, että täällä ei ole käytössä audiovälineitä, joista voisimme kuunnella läpi käytävän tekstin etukäteen. Uuden tekstin ja uusien sanojen ääneen lukeminen osoittautuukin tästä syystä melko hankalaksi, koska sanojen kirjoitusasu ja ääntämys eroavat, välillä huomattavasti, toisistaan. Venäjänhän on tunnetusti helposti äännettävä kieli, kuten seitsemän eri s-kirjainta osoittavat.

Tänään meille tuli kotitehtäväksi kirjoittaa ja kertoa seuraavalle tunnille, jostakin julkisuuden henkilöstä, hänen luonteen piirteistään ja ulkonäöstä. Voi olla, että kirjoitan Peppi Pitkätossusta, vaikkei kyseessä olekaan todellinen henkilö. Lisäksi pitäisi suomennella ja opetella muutamat uudet sanat ja lukea siihen torstain testiin. Seuraavassa kirjoituksessa kerron taas enemmän kuulumisiani.

Zini´s tours osa 2

4-7.3.2010

Pääsin toimimaan taas matkaoppaana, kun kaverin Katri ja Anna suuntasivat viikonloppureissulle Pietariin. Torstaina odotin innokkaasti matkalaisia saapuvaksi ja tämän takia aika venäjän tunneilla mateli luvattoman hitaasti. Matkalaiset olivat aiemmin ilmoitetusta aikataulustaan hieman jäljessä, mikä ei minua kuitenkaan mitenkään yllättänyt. Olin Katria ja Annaa vastassa heidän hotellillaan ja majoittumisen jälkeen suuntasimme lähimarkettiin eli tässä tapauksessa Prismaan ostamaan tytöille vettä. On se hienoa, että Pietariin tulevat suomalaiset pääsevät suorittamaan välttämättömimmät ostostarpeensa suomalaisessa kaupassa!

Tytöillä oli minulle tuliaisina ruisleipää, purkkaa ja suklaata. Vanhempani puolestaan lähettivät minulle muutaman kirjan sekä tuiki tarpeelliset kumisaappaat! Tosin kumisaappaista oli lähtenyt pyyntö jo aiemmin, koska muutamaa päivää aikaisemmin Pietarin kadut lainehtivat loskassa ja vedessä. Kysyntää saappaille löytyi parin päivän sisällä niin paljon, että kumppareita ei enää löytynyt koko kaupungista ja kenkäkauppojen ovelle ilmestyi kylttejä: Meillä ei ole kumisaappaita! Tämänpä takia kaverini saivat raahata minulle kengät Suomesta saakka. Keskustaan saavuttuamme kävimme ensiksi viemässä tavarani asuntolalle ja tytöt pääsivät näkemään, että millaisessa paikassa sitä on tullut asuttua jo kuusi kuukautta. (Uskomatonta jo kuusi kuukautta olen asunut venäjällä!) Ajan kuluessa tietysti nälkä alkoi kurisemaan, joten ei muuta kuin syömään. Tytöt pääsivät ensimäistä kertaa elämässään syömään sushia. Kuulemma mukaan tykkäsivät, vaikka sushi vaatisikin ehkä hieman lisää totuttelua. Vatsat kylläisenä oli miellyttävää suunnata unten maille, jotta seuraavana päivänä jaksaisi Katrin sanoin ”leikkiä turistia”.

Perjantaiaamulla menimme käymään kaupungin ykkösnähtävyydellä eli Eremitaasilla. Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten ovien auettua emme joutuneet jonottamaan laisinkaan sisään. Tämä oli kolmas kerta kun kävin Eremitaasissa ja joka kerta sieltä löytyy uutta ihmeteltävää. Reilut kolme tuntia jaksoimme kiertää ihastelemassa paikka, kunnes museoähky iski ja päätimme siirtyä lounastamaan blinien ja borsh–keiton pariin. Ennen ruokailua poikkesimme myös pikaisesti matkamuistotorilla, josta tytöille mukaan tarttui pari venäläistä huivia, maatuskanukke ja magneetteja. Illalla meillä oli luvassa koko reissun kohokohta, ainakin omasta mielestäni, Joutsenlampi – baletti Mikhailovskin teatterissa. Baletti oli niin hyvä kuin olin odottanutkin eli aivan mahtava! Ehdottomasti yksi parhaista vaihtokokemuksistani!

Lauantaina tytöt osallistuvat Neva toursin järjestämällä kiertoajelulla ja samalla vierailivat myös Iisakin kirkossa. Sain siis lauantaina nukkua pitkään ja menin tyttöjä vastaan kirkolle. Kirkon jälkeen vierailimme Jusupovin palatsissa. Harmi vain en saanut venäläisellä opiskelijalla alennusta ja lippu kustansi 380 ruplaa, toisaalta palatsi oli kyllä kokemisen arvoinen. Alkuun meillä oli pientä säätöä sisäänpääsyn suhteen, sillä luulimme, ettei palatsia pääse kiertämään kuin oppaan mukana. Kierroksen alkaessa meille kuitenkin sanottiin, että käykää mieluummin hakemassa audio-kuulokkeet ja kiertäkää palatsia omassa tahdissanne. Noh, kaikkeahan ei voi aina tietää… Kuulokkeita vastaan piti antaa 500 ruplan pantti. Pienoisen säädön jälkeen pääsimme siis kiertämään palatsia, joka oli aivan upea! Tuntuu uskomattomalta, että jotkut ovat jopa asuneet kyseisessä palatsissa, joka sisälsi erilliset tanssi- ja konserttisalit sekä oman teatterin. Tietoiskuna tähän väliin: Munkki Rasputin murhattiin Jusupovin palatsin kellarissa, jossa sijaitsee myös hänestä kertova museo. Museoon olisi pitänyt ostaa erilliset liput, joten tällä kertaa jätimme sen välistä. Iltapäivällä kiertelimme kaupungilla, katsastimme nopeasti Apraksinin torin ja nautimme Armenialaisesta ruoasta. Ilta kului Moskova-hotellilla, koska olimme niin uupuneita kävelystä ja paikkojen ihastelusta! Toivottavasti matkalaisilla oli mukavaa ja kuulemma suunnitelmissa olisi tulla kesällä tänne uudestaan.

Sunnuntaina vietimme ennakkoon naistenpäivää asuntolalla. Naistenpäivä on merkittävästi suurempia asia Venäjällä kuin Suomessa ja myös vapaapäivän arvoinen tapahtuma. Asuntolamme pojat olivat järjestäneet meille tytöille juhlat joissa oli tarjolla ruokaa, juomaa sekä mahtava tanssishow. Suuri kiitos pojille upeista juhlista, olitte panostaneet niihin todella paljon! Tämän perusteella voisimme viettää useamminkin naisten päivää… Myöhästyneet naistenpäivän onnittelut kaikille ihanille naisille!