Junaliput taskussa ja mieli avoinna

Nimipäivän (2.9) kunniaksi tämä tyttönen poistuu ajaksi X Suomen kartalta, suuntanaan nurkan takana sijaitseva Metropoli.
Vielä olisi muutama asia hoidettavana, mutta tehtävälista lyhenee mukavaa vauhtia. Tänään hoidettiin myös viimeiset rokotuksetkin kuntoon.

Kesän aikana olen yrittänyt etukäteen perehtyä tulevan asuinmaani kulttuuriin ja venäläiseen mentaliteettiin. Muille aiheesta kiinnostuneille voin suositella aina näitä kahta kirjaa:

1. Outi Parikka - Äiti-Venäjän Aapinen, Atena Kustannus Oy

2. Magnus Londen, Anders Mård ja Milena Parland - Pietari, metropoli nurkan takana, Tammi Kustannusosakeyhtiö

Kuulemisiin ja ensi viikkoon.

-Zini-

Valmistautumista

Pienen flunssan ansiosta, minulle järjestyikin yllättäen vapaa viikonloppu. Nyt on siis vihdoin aikaa paneutua muutamiin vaihtoon liittyviin järjestelyihin, kuten tämän blogin luomiseen. Aikomuksenani blogissa on kirjoitella kuulumisiani ja kokemuksiani Pietarista.

Syyskuun alussa on sitten tarkoitus suunnata kohti "Pohjolan Venetsiaa". Tietysti sitä, ennen olisi hyvä saada viisumilla varustettu passi takaisin ja ehkäpä ne junaliputkin olisi ostettava. Noh onneksi tässä on vielä hyvin aikaa... Olen ilmeisesti jo alitajuisesti alkanut omaksumaan venäläistä mentaliteettia, asioilla kestää oman aikansa, byrokratian kokoukeroita riittää ja yllättäviä käänteitä esiintyy, mutta loppujen lopuksi asioilla on tapana järjestyä. Pikkutarkkana suunnittelijana, olen päättänyt ottaa tulevan vuoden erityisesti luonnettakasvattavana kokemuksena. Se jää nähtäväksi, kuinka hyvin jaksan todellisuudessa luonnettani kasvattaa. Laiskana kirjoittajan blogin säännöllinen päivittäminen voi olla myös itsekuria vaativaa toimintaa.

Kesäsuunnitelmissani oli kertailla vanhoja venäjää, tosin tämä kertailu on jäänyt vahvasti suunnitelman tasolle, sillä olen tainnut ainostaan pari kertaa avata oppikirjan. Viimeisimmästä venäjän kurssistani on kulunut yli vuosi ja yliopiston 4 kurssia tarjoavat ehdottoman vahvan pohjan venäjän kielen opinnoille. Hieman kyllä jäännittää se, miten paikan päällä tulee toimeen... Toisaalta kokemus on osoittanut pakon olevan kaikkein vahvin opettaja ja eihän kukaan ole seppä syntyessään.