Moskova

22–25.4.2010

Torstaina lähdimme yöjunalla kohti Moskovaa. Juna lähti Moskovan asemalta (siis Pietarista) klo 22.47 ja oli perillä Moskovassa klo 7.40. Valitettavasti en nukkunut kovin hyvin ja näin pidempi matkustusaika (lue: nukkumisaika) jäi hyödyntämättä. Juna oli erittäin viihtyisä ja kalliimpien lippujen vuoksi meillä olikin hieman parempi 4-hengen hytti. Hyttimme hintaan sisältyi matkan lisäksi rasioihin pakattu aamupala sekä pieni matkustuspaketti, joka sisälsi mm. sisäläpsyt ja kenkälusikan.


Perjantai-aamuna sää Moskovassa ei ollut parhaimmillaan, vettä satoi ja lämpötilakin oli alle viiden plusasteen. Rautatieasemalla etsimme lähimmän metroaseman ja aloitimme matkan kohti hostelliamme. Oli kieltämättä mielenkiintoinen kokemus matkustaa metrolla pahimpaan ruuhka-aikaan. Onneksi meillä oli hyvin vähän tavaroita mukana, koska muuten emme olisi päässeet sisälle vaunuihin, saatikka poistumaan siitä oikealla pysäkillä. Meillä oli ”hienoista” säätöä hostellivarauksemme kanssa. En nyt kuitenkaan jaksa alkaa selostaa tapauksesta sen tarkemmin, koska kyseessä oli hyvin monimutkainen kuvio. Pääasia kuitenkin oli, että kaikille matkalaisille järjestyi majapaikka, vaikkakin ryhmämme oli majoitettu kahteen eri hostelliin.

Vihdoin pääsimme itse asiaan eli kaupungin katseluun. Perjantain aikana ehdimme tutustua Kharm Khrista Spasitelya kirkkoon, Punaiseen toriin, GUM:n tavarataloon sekä Basiliuksen katedraaliin, joka on yksi Venäjän kuuluisimmista nähtävyyksistä. Alla kuvia kyseisistä paikoista












Lauantaina oli luvassa lisää turistina oloa. Ensimmäisenä suuntasimme Leninin mausoleumille. Tunnelma mausoleumissa oli hieman karmaiseva. Myönnettävä on etten toista kertaa kävisi ihastelemassa Leniniä. Vartioita paikassa oli viiden metrin välein ja he huomauttivat heti jos et kulkenut tarpeeksi nopeasti tai jos pidit käsiäsi taskussa, myöskään keskustelu ei ollut sallittua.


Seuraava kohteemme olikin sitten Kreml. Saimme Kremliin onneksi opiskelijahintaiset liput, vaikka myyjät eivät aluksi meinanneet hyväksyä venäläisiä opiskelijakorttejamme. Huom! Ulkomaalaisella opiskelijalla on hyvä olla ISC-kansainvälinen opiskelijakortti mukana, jos mieli tekee päästä Kremliin edullisimmilla lipuilla! Kremilissä sijaitseva Varuskamari (museo) oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Paikkaa voisi kuvailla varsinaiseksi aarreaitaksi, sillä siellä on esillä kruunuja, jalokiviä, viittoja ja tsaarien valtaistuimia. Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista museoista, jossa olen koskaan käynyt! Varuskamarin jälkeen olikin hyvä piipahtaa muutamassa kirkossa pitämässä sadetta. Marian ilmestyksen kirkko on entisaikaan ollut tsaarien yksityinen kirkko, jossa heidät on kastettu ja vihitty. Arkkienkeli Mikaelin tuomiokirkkoon on haudatta tsaareja, ruhtinaita ja muita arvohenkilöitä. Kremlissä ollessa näimme myös kuuluisat Tsaarin kellon sekä Tsaarin tykin. Tsaarin kello on maailman suurin ja se painaa 200 tonnia. Valitettavasti kello murtui, ennen kuin se ehdittiin kiinnittää minnekään.



Kremlissä kiertely oli uuvuttavaa ja tarvitsimme jo kipeästi ruokaa. Päädyimme lopulta Teatteriaukion lähellä olevaan italialaiseen paikkaan. Sijaintinsa puolesta paikka ei ollut halvimmasta päästä, mutta onneksi ruoka ainakin oli maukasta. Iltapäivällä tutustuimme vielä Arabat-katuun, joka on kävelykatu Bulevari- ja Puistokehän välissä. Kävelykatu oli ehkä yksi miellyttävimmistä paikoista koko Moskovassa! Arabat-katu sijaitsi lähellä hostelliamme, joten kävelimmekin kadun päästä päähän ja siitä sitten hostellille.
Illalla ohjelmassamme olikin yhden itävaltalaisen vaihtarimme synttärit.


Sunnuntaina jatkoimme kaupungilla kiertelyä ja kävimme tsekkaamassa Moskova yliopiston. Yliopisto on Venäjän vanhin ja sen päärakennus on yksi Stalinin seitsemästä sisaruksesta. Kyseessä oli vaikuttavan näköinen rakennus, vaikkei arkkitehtuuri edustanutkaan lempisuuntaustani.


Yliopiston jälkeen yritimme vierailla Suklaatehtaalla. Valitettavasti olimme myöhässä ja paikka oli jo mennyt kiinni. Suklaatehtaan lähellä pääsimme kuitenkin todistamaan musiikkivideon kuvauksia. Saa nähdä näymmekö, joku päivä jonkun venäläisen musiikkivideon taustalla… Päivän sää ei ollut ulkoiluun kaikkein otollisin ja saimme päivän aikana mm. todistaa 4 raekuuroa. Kotiin palasimme lentäen sunnuntai-maanantai yönä.

Paljon Moskovaan jäi vielä näkemistä ja toivottavasti pääsen sinne uudemmankin kerran! Minun on kuitenkin tunnustettava, että Pietari tuntuu enemmän kodilta ja omalta kaupungiltani. Johtopäätös: voin siis pitää itseäni ainakin jollain tavalla pietarilaisena.

Zini´s tours osa 4

8-12.4.2010

8.4 isoveljeni saapui tervehtimään minua Pietariin. Olimme järjestäneet majoittumisen niin, että myös minä pääsin nukkumaan hotelliin. Yövyimme siis Sokos-hotelleihin kuuluvassa Olympic Garden hotellissa, joka sijaitsee lähellä Teknologitseski Institut metroasemaa. Pieni breikki asuntola-asumiseen oli erittäin tervetullut, ihanaa viettää aikaa siistissä ja rauhallisessa ympäristössä ja nukkua hyvässä sängyssä. Täällä asuessani olen ainakin oppinut arvostamaan pieniä asioita, kuten toimivaa suihkua, jossa vesi tulee sopivalla paineella, eikä suihkun lämpötilaa ei tarvitse säätämää koko aikaa.

Majoittumisen jälkeen olikin jo ruokailun paikka. Ei ole kovinkaan suuri yllätys minkä ruokapaikan valitsimme; EurAsia ja ruokana tietty sushia. Ja hyvältä maistui edelleen!


Torstaina ehdimme vielä käydä tutustumassa Kirkkoon veren päällä (Hram Spasa-na-Krovi), joka on rakennettu tsaari Aleksanteri II murhapaikalle. Kirkko oli sisältä erittäin vaikuttava ja kaunis. Ihmettelenkin etten aiemmin ole ehtinyt käymään sen sisällä.


Torstaina menimme ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisimme kierrellä paikkoja ahkerasti seuraavan päivänä.

Perjantaina heräsimme hyvissä ajoin ja aloitimme turistikierroksemme tutustumalla Pietarin tupaan, joka on yksi kaupungin vanhimmista rakennuksista. Museon punatiilinen rakennus, jonka sisällä hirsimökki on. Kyseisestä mökistä Pietari suuri valvoi kaupungin rakentamista. Pietarin tuvalta jatkoimme Pietari-Paavalin linnoitukseen, joka on yksi kaupungin vanhimmista alueista.


Itse alueelle pääsy on ilmainen, mutta halusimme käydä muutamassa museossa, joten päädyimme lippuihin, jotka sisälsivät pääsyn seuraaviin paikkoihin: Pietari-Paavalin tuomikirkko, Trubetskoin bastioni, Komendanttien talo, Paikallishistorian museo sekä Kosmonauttien ja rakettiteknologian museo. Tuomikirkko on ensimmäisiä kaupunkiin rakennettuja kivirakennuksi ja sen kultainen torni on 122 metrillä historiallisen keskustan korkein. Kirkkoon on haudattu kaikki Pietari Suuren jälkeen hallinneet tsaarit, kahta lukuun ottamatta. Kirkko oli erittäin kaunis ja pitäisinkin sitä yhtenä Pietarin kauneimmista.


Trubeskoin bastioni puolestaan antoi karumman kuvan kaupungin, ei-niin miellyttävästä puolesta. Pietari Suuren poika Aleksei oli ensimmäinen linnoituksen vankilaan vangittu henkilö. Vankila toimi aina 1920-luvulle saakka. Bastionissa ovat istuneet lukuisat vallankumoukselliset ennen sitä ja sen jälkeen. Vankilan pihalta myös organisoitiin pahamaineiset kuljetukset Siperiaan. Vankila oli mielenkiintoinen, mutta kieltämättä vähempikin koppien katselu olisi minulle riittänyt. Paikallishistorian museossa saimme taas todistaa venäläisten babuskojen ystävällisyyttä. Hän luuli meitä aluksi venäläisiksi ja yllättyi kun olimmekin suomalaisia. Saimme muutamasta taulusta erittäin perinpohjaisen selostuksen ja hän jopa halusi ottaa Henkasta ja minusta kuvan.

Matkamme jatkui linnoitukselta Iisakin kirkolle. Kävimme sekä näköalatasanteella, että kirkon sisällä olevassa museossa.


Pitkän päivän jälkeen oli hyvä suunnata syömään Krokodil-ravintolaan, joka sijaitsee Iisakin kirkon lähellä. Täytyy myöntää, että ruoka oli erinomaista ja söin yhden elämäni parhaista Stroganoff-annoksista. Illalla kävimme parilla drinkillä hotellimme lähellä olevassa Manilov-lounge barissa.

Lauantaina kävimme tutustumassa Eremitaasiin. Mukavaa oli, että vihdoinkin kiersin myös alakerran Esihistorian ja Antiikin saleja. Eremitaasi on niin uskomattoman suuri, että joka kerta olen nähnyt siellä uusia paikkoja. Täytyy kyllä myöntää, että lauantaina jalat olivat edelleen kipeät edellispäivän kiertelystä, mikä hieman häiritsi kiertelyä. Turistina oleminen käy kyllä työstä!

Sunnuntaina oli vihdoin kauan ja hartaasti odotettu jalkapallopeli, Zenit vs. Lokomotiv. Olimme jännittäneet sää ennusteita, mutta yläkerran herra oli meille erittäin suopea ja saimme nauttia ottelusta mitä mahtavimmassa säässä, katsomossa tarkeni istua jopa T-paidassa. Turvatarkastukset peliin olivat tiukat ja jouduimmekin menemään 3 tarkastuksen läpi (huom. Moskovan pommi-iskut). Tunnelma pelissä oli aivan mahtava ja kaiken lisäksi voitimmekin Moskovalaiset 1-0.




Harmi, etten aiemmin ole käynyt katsomassa pelejä… no vielähän tässä ehtii. Maanantaina kiertelimme vain kaupungilla ja nautimme aurinkoisesta säästä ja pian koittikin Henkan kotiin paluu.

Seuraavalla kerralla luvassa Moskovan kuulumisia.

Pääsiäinen ja Zini´s tours osa 3

1-6.4.2010

1.4 Aprillipäivä alkoi osaltani erittäin mukavalla yllätyksellä, viime syksynä vaihdossa ollut Viki teki yllätys visiitin Pietariin. Heräsin aamulla oven koputukseen, jonka avasin erittäin unen pöpperöisenä. Viki se siellä oven takana koputteli ja kaiken lisäksi sain häneltä pääsiäislahjaksi itse maalatun Migonon-munan. Päivä oli aurinkoinen sekä lämmin ja siksipä myös nahkatakki kaivettiin esille talviteloilta. Kevät oli siis vihdoin saapunut Pietariin!

2.4. Perjantaina sain pääsiäisvieraakseni opiskelukaverini lappeen rannasta. Tietysti kaupunkiin päästyämme suuntasimme nauttimaan EurAsian Happy Hoursta eli kaikki tilatut sushit tulevat tuplana. Kieltämättä jossain vaiheessa seurueeseemme iski maksimum over load of sushi. Ihana kevät sää jatkui, joten loppu päivä kului kaupungilla guljailessa ja Nevanrannalla notkuessa.

3.4. Lauantaina jatkoimme kaupungilla pyörimistä ja kävimme niin Iisakin kirkon kattotasanteella ihastelemassa kaunista Pietaria sekä Vodka-museossa. Museossa esitellään Vodkan historiaa, erilaisia valmistusmenetelmiä sekä eri vodka merkkejä. Pietari Suurella oli kuulemma tapana järjestää juhlista myöhästyneelle henkilölle ”rangaistus-malja”. Kyseisenä aikakautena vodka oli vahvuudeltaan 20–25 %, rangaistusmalja oli kuitenkin kooltaan 1,25 litran suuruinen. Parasta oli siis ilmestyä ajoissa Pietari Suuren juhliin…

Lauantai-sunnuntai yönä näimme Ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen kuuluvan kulkueen, jossa jumalan palvelukseen osallistuneet kiertävät kirkkoa ympäri puolen yön aikaan. Moskovan pommi-iskujen takia turvallisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota ja Kazanin kirkon edustalle päästäksemme meidänkin oli kuljettava metallinpaljastimien läpi.Sunnuntaipäivä kuluikin nopeasti ostoskeskuksessa kierrellessä ja kaupunkia ihmetellessä.

P.S.Seuraavassakin kirjoituksessani on luvassa lisää matkakertomuksia, sillä ajoin kertoilla veljeni matkasta täällä Pietarissa (kävimme mm. Zenitin pelissä)

Kevättä ilmassa

8-30.3.2009

Aikaa on taas päässyt kulumaan viimeisimmästä kirjoituksestani luvattoman paljon. Päiviä yllä olevaan aikajanaan mahtuu useita, joten kirjoituksessa keskityn sellaisiin hetkiin, jolloin olen tehnyt jotain erikoisempaa. Monet päivät jäävät kirjoittelun osalta välistä, koska silloin olen keskittynyt täällä normaaliin arkeen (lue: venäjän tunneilla tai kuntosalilla käyntiin).

14.3 Käytiin leffassa Kristiinan ja Mariannen kanssa katsomassa Любовь в большом городе 2. Leffan yhtä päähenkilöä esitti Ville Haapasalo ja kuulimme muutama sana suomeakin elokuvan aikana. Haapasalo esitti venäjällä asuvaa suomalaista venäläisten, joka vastasi hyvin venäläisten stereotyyppistä käsitystä suomalaisista: hieman hidasta ja yksinkertaista, mutta hyväsydämistä sekä rehellistä.
Valitettavasti kyseessä oli jatko-osa ja tietystikään emme Mariannen kanssa olleet nähneet ensimmäistä osaa, joka hieman vaikeutti tarinan ymmärtämistä, vaikka kyseessä ei ollut millään huippu vaikealla juonella varustettu komedia.

20.3. Kävimme tsekkaamassa Kristiinan kanssa Hotelli Olympic Gardenin sijainnin ja samalla nautimme Fransmannin antimista. Hotelli vaikutti viihtyisältä ja odotankin jo kovasti huhtikuun puoltaväliä, jolloin pääsen kyseiseen hotelliin neljäksi yöksi. Ihanaa päästä hetkeksi pois asuntolalta! Fransmannissa oli myös miellyttävä ilmapiiri, valitettavasti itse olin hieman pettynyt ruokaani, koska odottamani pihvin sijan sain peruslihakastiketta, toisaalta syy voi olla myös itsessäni, kun en tajunnut lukea ruokalistaa oikein…

21.3 Sunnuntaina kokeilimme Sokos Hotel Vasilevskin brunssia. 350 ruplalla sai täytettyä mahansa erinomaisilla ruoilla ja kuohuviinillä. Brunssi tarjoillaan päivittäin klo 12–15, viikolla tosin myös business lunchina. Brunssi oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja mikä onkaan parempi tapa viettää leppoisaa sunnuntaita kuin hyvän ruoan ja ystävien seurassa!
'



Illalla olimme varanneet Pietarin Teatteriakatemian näytelmään Kesäyön uni. Välihuomautuksena lukioille, että myös Ville Haapasalo on käynyt kyseisen koulun. Näytelmä vaikutti mielenkiintoiselta, tosin esityksessä käytettävä venäjä oli vaikea tajuista ja valitettavasti en ymmärtänytkään suurinta osaa repliikeistä tästä syystä. Ensimmäinen puoli aika kesti kaksi tuntia ja toinen puolisko saman verran. Ikävä kyllä minun on häpeäkseni myönnettävä, että ensimmäisen kerran elämässäni poistuin paikalta kesken näytöksen. Puolustuksenani toimikoon näytelmän vaikeaselkoinen kieli sekä jo kaksi tuntia kestänyt ensimmäinen puolisko.

23.3. Olin tiistai-iltana juuri lähdössä salille, kunnes Marianne houkutteli minut lähtemään balettiin. Lippuja meillä ei ollut etukäteen ostettuna, vaan lähdimme koittamaan onneamme juuri ennen näytöstä myytäviin ”piippuhyllyn paikkoihin”. Olimme onnekkaita ja saimme liput Mikhailovskyn teatterissa esitettävään Romeoon ja Juuliaan. Venäläisten opiskelijakorttien ansiosta hintaa lipuille muodostui ainoastaan 100 ruplaa eli 2,5 euroa! Paikkamme olivat tietysti ylimmässä kerroksessa ja meillä ei ollut penkkejä. Seurasimme siis balettia seisten, toisaalta seison näin lavan oikein hyvin, joten näkyvyyskään ei ollut ongelma. Onneksi olin laittanut hyvät kengät jalkaani, jotta jaksoin seisoa ja balettikaan ei ollut ajallisesti mitenkään hirmuisen pitkä. Itse en pitänyt alun koreografiasta, mutta tanssijat olivat taas kerran todella hyviä. Jälkikäteen ei kyllä lainkaan harmittanut, että steppi-tunnin sijaan menin balettiin.

Keskiviikkona (24.3.) oli aivan ihana ilma, ensimmäinen kunnon kevätpäivä. Pitkään kestäneen jälkeen oli mukava lähteä kävelemään kaupungille ja tutkimaan uusia paikkoja. Teimme lähes kahden tunnin kävelylenkin Griboedovan kanaalin vartta pitkin Teatteriaukiolle ja sieltä Hollantilaissaarten luokse.



29.3. Tullaan muistamaan pitkään Moskovan metron terrori-iskusta. Järkyttävää! Itselle ensimmäiseksi iski tietysti Moskovassa olevista kavereista, onneksi kukaan heistä ei kuitenkaan loukkaantunut. Metrolla paljon matkustaneet tietävät millaista jälkeä tuollainen isku saa ruuhka-aikaan ajoitettuna ja tilanteesta ei ole mitään mahdollisuutta paeta. Metro on kuitenkin ainut ”järkevä” tai edes mahdollinen kulkuväline Moskovan ja Pietarin kaltaisissa suurkaupungeissa. Pietarissakin kuulemma kiristettiin saman tien metron valvontaa ja koko Nevskin/Gostiny dvorin asema oli suljettuna. Metrossa oli myös täällä Pietarissa uskomaton ryysis. Asuntolassa asuessa tulee elettyä melkoisessa uutispimennössä, joten minulla ei tällä hetkellä ole kovin hyvää kuvaa kuinka paljon aihe on ollut esillä mediassa. Uskoisin, että paljon. Elämän on kuitenkin jatkuttava ja lohduttauduttava ajatuksella, että todennäköisemmin loukkaannun/kuolen liikenneturmassa tai jääpalikan pudottua katolta, kuin terrori-iskussa.

Toivottavasti seuraavassa blogissani on hieman positiivisempi lopetus…

Opiskelua

Tähän väliin päätän kirjoittaa myös hieman venäjän kielenopiskelusta täällä Finecillä, koska vaihto-opiskeluunhan tänne on tultu. Venäjää meillä on 12 tuntia viikossa ja vaihto-oppilaat on jaettu kuuteen eri ryhmään osaamisensa perusteella. Ryhmiä löytyy aina alkeista äidinkielenään venäjää puhuviin. Itse kuulun keskitason ryhmään.

Viikonlukujärjestykseni näyttää seuraavalta:
Maanantai: 10.50–12.20 ja 14.30–16.00
Tiistai: 14.30–16.00
Keskiviikko: 12.40–16.00
Torstai: 14.30–16.00

Oppitunneilla käytämme kahta oppikirjaa, peruskirja, joka sisältää tekstejä, kielioppia ja tehtäviä ja toisena kirjana miellä on vielä erillinen kielioppikirja. Maaliskuussa olemme keskittyneet käsittelemään partisiippeja, joista meillä on koe torstaina. Tunneilla teemme runsaasti kielioppitehtäviä sekä luemme tekstejä tai lehtiartikkeleita. Opettajamme haluaa rohkaista meitä käyttämään venäjää mahdollisimman monipuolisesti, joten keskustelemme myös tunneilla paljon. Tähän mennessä olemme mielestäni kuitenkin kirjoittaneet melko vähän.

Suurimpana erona kuitenkin Suomessa saatuun kielenopetukseen, on tyyli jolla käymme tehtäviä läpi. Venäjällä tehtävät tehdään tunneilla aina suullisesti ja opettajan esittämiin kysymyksiin on kyettävä vastaamaan ripeästi. Minulla kesti ainakin pari kuukautta ennen kuin totuin tällaiseen opiskelutyyliin. Suomessahan kaikki kotitehtävät tehdään lähes aina ensin kirjallisesti kotona, jolloin sinulla on myös paljon enemmän aikaa pohtia vastauksia. Venäläisessä opetustyylissä on hyvää, että se opettaa reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin. Toinen selkeä ero tulee esille siinä, että täällä ei ole käytössä audiovälineitä, joista voisimme kuunnella läpi käytävän tekstin etukäteen. Uuden tekstin ja uusien sanojen ääneen lukeminen osoittautuukin tästä syystä melko hankalaksi, koska sanojen kirjoitusasu ja ääntämys eroavat, välillä huomattavasti, toisistaan. Venäjänhän on tunnetusti helposti äännettävä kieli, kuten seitsemän eri s-kirjainta osoittavat.

Tänään meille tuli kotitehtäväksi kirjoittaa ja kertoa seuraavalle tunnille, jostakin julkisuuden henkilöstä, hänen luonteen piirteistään ja ulkonäöstä. Voi olla, että kirjoitan Peppi Pitkätossusta, vaikkei kyseessä olekaan todellinen henkilö. Lisäksi pitäisi suomennella ja opetella muutamat uudet sanat ja lukea siihen torstain testiin. Seuraavassa kirjoituksessa kerron taas enemmän kuulumisiani.

Zini´s tours osa 2

4-7.3.2010

Pääsin toimimaan taas matkaoppaana, kun kaverin Katri ja Anna suuntasivat viikonloppureissulle Pietariin. Torstaina odotin innokkaasti matkalaisia saapuvaksi ja tämän takia aika venäjän tunneilla mateli luvattoman hitaasti. Matkalaiset olivat aiemmin ilmoitetusta aikataulustaan hieman jäljessä, mikä ei minua kuitenkaan mitenkään yllättänyt. Olin Katria ja Annaa vastassa heidän hotellillaan ja majoittumisen jälkeen suuntasimme lähimarkettiin eli tässä tapauksessa Prismaan ostamaan tytöille vettä. On se hienoa, että Pietariin tulevat suomalaiset pääsevät suorittamaan välttämättömimmät ostostarpeensa suomalaisessa kaupassa!

Tytöillä oli minulle tuliaisina ruisleipää, purkkaa ja suklaata. Vanhempani puolestaan lähettivät minulle muutaman kirjan sekä tuiki tarpeelliset kumisaappaat! Tosin kumisaappaista oli lähtenyt pyyntö jo aiemmin, koska muutamaa päivää aikaisemmin Pietarin kadut lainehtivat loskassa ja vedessä. Kysyntää saappaille löytyi parin päivän sisällä niin paljon, että kumppareita ei enää löytynyt koko kaupungista ja kenkäkauppojen ovelle ilmestyi kylttejä: Meillä ei ole kumisaappaita! Tämänpä takia kaverini saivat raahata minulle kengät Suomesta saakka. Keskustaan saavuttuamme kävimme ensiksi viemässä tavarani asuntolalle ja tytöt pääsivät näkemään, että millaisessa paikassa sitä on tullut asuttua jo kuusi kuukautta. (Uskomatonta jo kuusi kuukautta olen asunut venäjällä!) Ajan kuluessa tietysti nälkä alkoi kurisemaan, joten ei muuta kuin syömään. Tytöt pääsivät ensimäistä kertaa elämässään syömään sushia. Kuulemma mukaan tykkäsivät, vaikka sushi vaatisikin ehkä hieman lisää totuttelua. Vatsat kylläisenä oli miellyttävää suunnata unten maille, jotta seuraavana päivänä jaksaisi Katrin sanoin ”leikkiä turistia”.

Perjantaiaamulla menimme käymään kaupungin ykkösnähtävyydellä eli Eremitaasilla. Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten ovien auettua emme joutuneet jonottamaan laisinkaan sisään. Tämä oli kolmas kerta kun kävin Eremitaasissa ja joka kerta sieltä löytyy uutta ihmeteltävää. Reilut kolme tuntia jaksoimme kiertää ihastelemassa paikka, kunnes museoähky iski ja päätimme siirtyä lounastamaan blinien ja borsh–keiton pariin. Ennen ruokailua poikkesimme myös pikaisesti matkamuistotorilla, josta tytöille mukaan tarttui pari venäläistä huivia, maatuskanukke ja magneetteja. Illalla meillä oli luvassa koko reissun kohokohta, ainakin omasta mielestäni, Joutsenlampi – baletti Mikhailovskin teatterissa. Baletti oli niin hyvä kuin olin odottanutkin eli aivan mahtava! Ehdottomasti yksi parhaista vaihtokokemuksistani!

Lauantaina tytöt osallistuvat Neva toursin järjestämällä kiertoajelulla ja samalla vierailivat myös Iisakin kirkossa. Sain siis lauantaina nukkua pitkään ja menin tyttöjä vastaan kirkolle. Kirkon jälkeen vierailimme Jusupovin palatsissa. Harmi vain en saanut venäläisellä opiskelijalla alennusta ja lippu kustansi 380 ruplaa, toisaalta palatsi oli kyllä kokemisen arvoinen. Alkuun meillä oli pientä säätöä sisäänpääsyn suhteen, sillä luulimme, ettei palatsia pääse kiertämään kuin oppaan mukana. Kierroksen alkaessa meille kuitenkin sanottiin, että käykää mieluummin hakemassa audio-kuulokkeet ja kiertäkää palatsia omassa tahdissanne. Noh, kaikkeahan ei voi aina tietää… Kuulokkeita vastaan piti antaa 500 ruplan pantti. Pienoisen säädön jälkeen pääsimme siis kiertämään palatsia, joka oli aivan upea! Tuntuu uskomattomalta, että jotkut ovat jopa asuneet kyseisessä palatsissa, joka sisälsi erilliset tanssi- ja konserttisalit sekä oman teatterin. Tietoiskuna tähän väliin: Munkki Rasputin murhattiin Jusupovin palatsin kellarissa, jossa sijaitsee myös hänestä kertova museo. Museoon olisi pitänyt ostaa erilliset liput, joten tällä kertaa jätimme sen välistä. Iltapäivällä kiertelimme kaupungilla, katsastimme nopeasti Apraksinin torin ja nautimme Armenialaisesta ruoasta. Ilta kului Moskova-hotellilla, koska olimme niin uupuneita kävelystä ja paikkojen ihastelusta! Toivottavasti matkalaisilla oli mukavaa ja kuulemma suunnitelmissa olisi tulla kesällä tänne uudestaan.

Sunnuntaina vietimme ennakkoon naistenpäivää asuntolalla. Naistenpäivä on merkittävästi suurempia asia Venäjällä kuin Suomessa ja myös vapaapäivän arvoinen tapahtuma. Asuntolamme pojat olivat järjestäneet meille tytöille juhlat joissa oli tarjolla ruokaa, juomaa sekä mahtava tanssishow. Suuri kiitos pojille upeista juhlista, olitte panostaneet niihin todella paljon! Tämän perusteella voisimme viettää useamminkin naisten päivää… Myöhästyneet naistenpäivän onnittelut kaikille ihanille naisille!

Vapaata aikaa

8-24.2.2010

Onpas aikaa taas kulunut nopeasti ja blogin päivittäminen jäänyt heikonlaiseksi. Lääkkeet alkoivat auttaa sairasteluuni, joten viikolla kuusi pääsin takaisin ”normaaliin” arkeen eli käymään venäjän tunneilla sekä salilla.
10.2 vierailimme Suomen Pietarin Instituutin Cafe Lingua -tilaisuudessa. Tapaamisen aiheena oli laskiainen ja (venäläis-)yleisölle kerrottiin suomalaisesta laskiaisesta ja siihen kuuluvista traditioista. Ihan mukava reissu oli, mutta valitettavasti venäjän puhuminen jäi vähemmälle, mitä olin alun perin odottanut.

Valitettavasti terveenä olemisen iloa ei kestänyt kauaa, vaan viikonloppuna tunsin taas tulevani kipeäksi. Eihän siinä muu sitten auttanut, kuin soittaa maanantaina (15.1) lääkärille, joka käski poikkeamaan klinikalla jo saman päivän aikana. Klinikalla minusta otettiin uudet röntgenkuvat ja verikoe. Tuloksissa ei ollut mitään järisyttävää, mutta sain mukaani lisää nenäsumutteita ja määräyksen huilailla kyseisen viikon kotona. Venäjän tunnit jäivät siis taas välistä. Sairastelu kierre ottaa kyllä päähän, etenkään kun kyseessä ei ole mikään sen vakavampi tauti. Pakko kuitenkin malttaa olla rauhallisesti, jotta tästä vihdoinkin tervehtyisi kokonaan. Perjantaina 19.2 kävin vielä kontrolli käynnillä klinikalla. Olo oli perjantaina paljon parempi ja yskääni hoidettiin höyryhengittelyllä, valitettavasti salille ei ole asiaa vielä pariin viikkoon. Tämän takia en myöskään ole päivitellyt blogia vähään aikaan, koska päivät ovat lähinnä kuluneet kirjojen ja leffojen parissa.

Sairastelu kertomukset saavat kuitenkin nyt riittää ja kerron nyt muitakin kuulumisiani. Maanantain (15.2.) lääkäri käynnin jälkeen tapasin Pietarissa konferenssissa ollutta kaveriani Tuomasta. Oli oikein piristävää nähdä pitkästä aikaa kotipuolen kamuja! Olimme pitkään jo kavereiden kanssa suunnitelleet leffaan menoa, koska halusimme käydä katsomassa Я люблю тебя, Филлип Моррис = I love you Phillip Morris leffan. No sunnuntai-iltapäivä kului lippuja metsästäessä. Ensimmäisessä leffateatterissa ei enää ollut vapaita paikkoja haluamaamme aikaan, toinen teatteri ei ollut auki ja kolmannessa teatterissa kyseistä elokuvaa ei ollut tarjolla. Päädyimme lopulta ensimmäiseen teatteriin ostamaan liput seuraavalle päivälle. Harvemmin sitä on maanantai aamupäivällä tullut käytyä leffassa. Leffalippu seikkailujen jälkeen suunnistin Mikhailovskyn teatterille, koska menimme tutorini Kristinan kanssa katsomaan La Traviata oopperaa. La Traviata oli kyllä enemmän omaan makuuni kuin syksyllä näkemäni Tosca. Oli miellyttävää huomata tunnistavansa muutaman aarian. Oopperan lavasteet ja puvut olivat myös upeat!

22. ja 23. helmikuuta olivat venäjällä vapaapäiviä, koska tiistaina vietettiin isänmaan puolustajien päivää. День защитника Отечества, on Venäjän asevoimien vuosipäivä jota alun perin vietettiin puna-armeijan perustamisen muistoksi. Vaikka päivä on virallisesti juhlittu sotilaiden muistoksi, siitä on muodostunut kansainvälisen naistenpäivän vastine ja sitä nimitetään myös miesten päiväksi. Maanantai aamupäivällä kävimme katsastamassa Phillip Morrisin. Pidin kyllä elokuvasta ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin pysyin mukana juonessa ja ymmärsin repliikkejä. Kaikki elokuvathan tunnetusti dubataan täälläpäin maailmaa. Iltapäivällä lähdimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa keilaamaan ja mukavaahan oli!

Lomaviikon saldoa sekä uusia tulokkaita

1-7.2.2010

Lomaviikkoni alkoi maanantain lääkäri käynnillä. Lekuri pääsi puhdistelemaan poskionteloni ja lisäksi määräsi minulle allergialääkkeitä syötäväksi ihan vain varmuuden vuoksi. Keskiviikkona olin viimeistä kertaa, toivottavasti vähään aikaan, lääkärillä. Lääkkeet ja operaatiot ovat auttaneet ja olo on jo lähes normaali. Keskiviikko iltana jännitykseni uusien opiskelijoiden suhteen laantui kun uusi kämppikseni saapui. Kämppikseni nimi on Angela ja hän on Itävallasta kotoisin. Angela vaikuttaa todella mukavalta ja uskon, että tulemme hyvin toimeen. Uusia vaihtareita on muutenkin saapunut hyvin ripotellen ja tällä hetkellä asuntolamme on vielä puolillaan.

Torstaina päätimme Mariannen kanssa lähteä kuljeskelemaan kaupungilla, vaikka kadut olivatkin kura-loskan peittämät ja kengät viiden minuutin jälkeen litimärät. Ensimmäisenä suuntasimme Mikhailovskin teatterille, koska halusin ostaa liput balettiin. Kaverini tulevat Pietariin 4-7. maaliskuuta ja päätimme mennä katsomaan Joutsenlampea. Balettiliput myydään nopeasti loppuun, joten ne on syytä hommata ajoissa. Lippujen hommaamisen jälkeen poikkesimme muutamalle pishkille (paikallisia munkkeja) ja jatkoimme matkaa Eremitaasille. Halusimme nähdä jonkun uuden kohteen, joten menimme käymään eräässä Eremitaasin filiaalissa, Pietari I palatsilla. Onneksi pääsimme ilmaiseksi sisälle, sillä museossa ei juuri ollut nähtävää, kiersimme paikan 10 minuutissa. En siis suosittele kyseistä kohdetta ainakaan, jos joutuu maksamaan sisäänpääsymaksun. Kämpillä tajusin vihdoin tarkastella balettilippuja ja epäonnekseni huomasin saaneeni liput väärään balettiin ja aivan väärälle päivälle, vaikka lippukassalla olin erittäin selkeällä venäjällä ilmaissut mitä halusin. No ei siinä sitten muu auttanut kuin kamppeet niskaan ja lippuja vaihtamaan. Onneksi sain liput vaihdettua ilman sen suurempaa show’ta. Mitä tästä taas opimme; kannattaa tarkistaa heti paikan päällä, että on varmasti saanut oikeat liput.

Perjantaina (5.2) kävimme Ellan ja Mariannen kanssa Teatteri- ja musiikkitaiteen museossa, jossa on esillä näyttely pietarilaisen ja leningradilaisen näyttämötaiteen historiasta. Museossa työskentelevät babuskat olivat aivan ihastuttavia! He olivat erittäin ystävällisiä, avuliaita ja puhuivat meille selkeää venäjää. Ylimmän kerroksen vartija mummo innostui selittämään meille pitkät pätkät. Saimme häneltä myös luvan ottaa museosta kaksi kuvaa, koska olimme niin mukavia suomalaisia tyttösiä. Valokuvien ottamisesta olisi normaalisti pitänyt maksaa erikseen. Museo oli yksi mielenkiintoisimmista, joissa tähän mennessä olen käynyt. Suosittelen paikkaa ehdottomasti muillekin kuin näyttämötaiteen ystäville.





Lauantai aamupäivänä pistin tuulemaan ja lähdin shoppailemaan Sennajalle. Olen shoppaillut todella vähän koko vaihdon aikana, no nyt reissulta tarttui mukaan nilkkurit, kolme paitaa ja muutama koru. Päivä oli mitä mahtavin pakkasta noin viisi astetta, aurinko paistaa eikä edes tuullut. Yliopistomme international commitee järjesti uusille opiskelijoille luistelumahdollisuuden ja loistavan sään innoittamana lähdin mukaan. Sairastelun takia en osallistunut itse luisteluun, mutta keskityin valokuvaukseen, kunnes kamerani akku tyhjeni. Paikka näytti minusta jotenkin tutulta ja myöhemmin minulle selvisi, että olimme syyskuussa käyneet pelaamassa siellä Boccea.







Viikko oli hyvä päättää vielä yhteen museon käyntiin. Tällä kertaa ekskursiomme kohteena oli Venäjän poliittisen historian museo. Museo oli mielenkiintoinen, valitettavasti osa teksteistä oli ainoastaan venäjäksi ja aivan kaikkea näyttelystä tästä syystä en sisäistänyt. Museon avulla sai kuitenkin hieman konkreettisempaa käsitystä millaista elämä oli Neuvostoliitossa. Museorakennus on myös toiminut jonkin aikaa bolsevikkien päämajana. Hauskin sattumus tapahtui museosta pois lähtiessämme. Ryhmä kauniisti pukeutuneita lapsia tuli meitä vastaan ja ohi mennen kuulin, että he olivat siellä viettämässä syntymäpäiviä. Mielenkiintoista; Suomessa oli jossain vaiheessa muotia viettää synttäreitä McDonald´ssa. Ilmeisesti Venäjällä on cool viettää synttäreitä poliittisen historian museossa.

Lekurilla

19–31.1.2010

Viimeisen parin viikkoa ovat pääasiassa kuluneet sängyn pohjalla leffoja katsellen ja kirjoja lukien. Aluksi sairastin ihan perusflunssan, mutta lievä kuume ei sitten ottanutkaan talttuakseen. Pari viikkoa jatkunut sairastelu sai eilen riittää ja päätin hipsiä suosiolla lääkäriin. Pietarissa on useampi kansainvälinen klinikka, josta saa hoitoa myös englanniksi. Päätin mennä Medemille koska se sijaitsi melko lähellä ja aivan Majakovskajan metroaseman vieressä. Olin kuullut, että myös Euromediltä saa erittäin hyvää hoitoa, tosin klinikka sijaitsi kannaltani hieman vaikeamman mutkan päässä. Medemin klinikka oli todella hienon näköinen ja tunsin pikemminkin tulleeni hienoon hotelliin kuin sairaalaan. Vastaanotosta sain ison kasan lappuja täytettäväkseni ja onneksi kommunikointi tapahtui englanniksi. Minun piti odotella noin pari tuntia yleislääkärille pääsyä ja aikaa lappujen täyttöön jäi aivan tarpeeksi. Täällä venäjällä olen oppinut kantamaan melkein aina kirjaa mukanani, jotta sitten jonotellessa on edes jotain ajankulua. Muuten klinikalla tekemäni ensimmäinen virhe; en muistanut ottaa luottokorttiani mukaan, sairaala halusi kaiken varalta laittaa ylös myös kortin tiedot, jos vaikka vakuutukseni ei kattaisikaan käyntiä. No asia sumplittiin niin, että palautan kyseisen lappusen heille myöhemmin.

Noin 16 aikoihin pääsin vihdoin lääkärin vastaanotolle. Sairaanhoitaja kävi mittaamassa verenpaineeni, sykkeeni sekä lämpötilani ennen lääkärin tuloa. Tietysti minulla ei siinä vaiheessa ollut lainkaan kuumetta, pikemminkin alilämpöä. Lääkärin kanssa sitten keskustelimme mikä mahtaisi olla vikana ja millaisia oireita minulla on. Yleislääkäri lähettikin minut kurkku-, nenä-, ja korvatautien erikoislääkärin vastaanotolle. Erikoislääkäri katseli ja tutkiskeli jonkin aikaa ja seuraavaksi pääsinkin verikokeisiin ja röntgeniin. Tulosten tullessa sain kuulla, että diagnoosi olisi mitä luultavimmin, yllätys yllätys poskiontelon tulehdus. Kyseinen tauti on ollut minulla ennenkin, joten tätä osasin myös itse epäillä. Diagnoosin jälkeen lääkäri sitten putsaili erinäisin metodein poskionteloitani ja kirjoitteli kasan lääkkeitä joita minun tulisi popsia. Seuraava lääkäri aika minulla on maanantaina saa siis nähdä mitä muita hoitoja yms. on luvassa. Erikoislääkäri oli erittäin sympaattinen kaveri, vaikkei englantia kovin hyvin puhunutkaan. Venäjä-englannin sekoituksella kuitenkin ymmärsimme toisiamme. Vielä syksyllä en todellakaan olisi voinut kuvitella pystyväni asioimaan lääkärissä venäjäksi, joten kai tätä kieltä on edes jonkin verran tullut opittua.

On ollut mielenkiintoista huomata venäläisten suhtautuminen esim. tauteihin. Lääkäri oli jo kirjoittamassa minulle sertifikaattia yliopistolle vietäväksi, että en saa osallistua luennoille, etten vaan tartuta muita. Tässä kohtaa tein virheen numero kaksi, koska en ollut ottanut mukaan opiskelijakorttiani, jota olisi tarvittu sertifikaatin kirjoittamiseen. Kerroin sitten heille, että meillä on ensi viikolla lomaa, joten sertifikaatti ei välttämättä olisi ehdoton. Katsotaan nyt mitä maanantai tuo tullessaan.

Lääkärin vastaanoton jälkeen lähdin tyytyväisenä kohti ulko-ovea, mutten pääsytkään ulos, koska en ollut käynyt allekirjoittamassa laskua vastaanoton vieressä sijaitsevalla kassalla. Vierailun klinikalle kustansi noin 8 500 ruplaa eli 200 euroa. Tässä vaiheessa täytyy olla onnellinen, että vakuutus on olemassa. Ainakin saan rahoilleni vastinetta. Klinikan palvelu on kyllä hyvää, sillä juuri äsken sain heiltä puhelin, jossa muistutettiin huomisesta käynnistäni.

Tällä hetkellä asuntolassa on erittäin hiljaista, koska kaikki 5 kk vaihdossa olleet palasivat viimeistään takaisin kotimaihinsa. Tosin eilen meillä kyllä oli aikamoinen härdelli käynnissä pakkailujen yms. takia. Tänne vielä muutamaksi kuukaudeksi jäävänä pääsin pummimaan kaikkea kivaa ja hyödyllistä tavaraa itselleni. Joulu saapui minulle 11 kk liian aikaisin, tai sitten se oli kuukauden myöhässä. Paras asia oli ehdottomasti uuden patjan saaminen!

Uskomatonta, että aika on mennyt niin nopeasti! Kiitos kaikille aivan mahtavasta ajasta! (vaikka suurin osa teistä ei suomea/Tolkien kieltä ymmärräkään.) Huomenna saapuvat sitten uudet tulokkaat, saa nähdä miten siitä sitten selvitään. Nyt kuitenkin jatkan huoneen siivousta, jotta saan tavarat edes jonkin näköiseen järjestykseen ennen uuden kämppiksen saapumista.

Varokaa jääpuikkoja!

11-18.1.2010

Paluu (Pietarin) arkeen tapahtui maanantaina 11.1, kun saavuin kevyen 9 tunnin bussimatkan jälkeen pelipaikoille. Sattuman kautta Lappeenrannassa samaan bussiin kanssani hyppäsi ryhmä LUT:n opiskelijoita, jotka olivat tulossa kahden viikon venäjän kielen intensiivi- kurssille Pietariin. Sovittiin sitten, että ollaan yhteyksissä ja tarvittaessa voin toimia heille myös paikallisoppaana. Asuntolalle päästyäni kiirehdin mahdollisimman pian viisumitoimistoon rekisteröitymään. Viisumitoimistoon oli aivan järkyttävät jonot, joten päätin tulla kokeilemaan onneani vasta seuraavana päivänä. Loppupäivä menikin torkahdellessa ja noin 2 tunnin yö unia paikkaillessa.

Tiistaina sain onneksi hoidettua rekisteröinnin, jonka jälkeen menin venäjän luennoille, jossa paikalla meitä oli ainoastaan kolme henkeä. Itse asiassa tunnit ovat huomattavasti rennompia, kun meitä on vain muutama henkilöpaikalla, esimerkiksi eräs saksalainen kertoi joululomalla tekemästään matkastaan Baikal-järvelle. Parhaimmillaan pakkasta reissun aikana oli kuulemma -50 astetta!

Keskiviikkona 13.1 vietettiin vanhaa venäläistä uutta vuottaa. Kätevää, että venäläiset voivat juhlia kalenteriensa ansiosta samoja juhlia aina kahdesti. Torstaina jonottelin taas viisumitoimistoon, koska minun piti hakea sieltä rekisteröitymistä varten jättämäni maahantulokortti. Yhden pikkulappusen saati vaati noin 1,5 tunnin jonotuksen, koska työntekijät saapuivat n. 45 minuuttia sen jälkeen, kun toimiston olisi todellisuudessa pitänyt aueta. Tässä vaiheessa vuotta, voi kyllä rehellisesti todetta, että kyseistä lafkaa ei todellakaan tule ikävä kun ja joskus täältä Suomeen palaan.

Perjantaina tapasin Engeconilla kielikurssilla olevia opiskelijoita ja kävimme mm. yhdessä lounaalla. Lauantai-iltana lähdimme sitten tarkemmin katsastamaan kaupungin yöelämää. Sunnuntaina flunssan oireet iskivät päällä ja tämä päivä on lähinnä kulunut huilaillessa ja flunssaa karkottaessa…

P. S Pietarissa kannattaa varoa räystäisiin muodostuvia jääpuikkoja. Parhaimmillaan uuden vuoden tienoilla puikot saattoivat olla yli metrin mittaisia. Kuulemma Venäjällä joka vuosi muutama ihminen menehtyy jääpuikko-onnettomuudessa. Jopa suomalaiset iltapäivälehdet innostuivat uutisoimaan aiheesta. Valitettavasti en vieläkään ole saanut hankittua kuva materiaalia jääpuikoista. Täällä siis kannatta katsella hieman missä kävelee…

С Новым Годом 2010! Hyvää uutta vuotta 2010!

29.12.2009–3.1.2010

29.12 Palasin junalla pikaiselle uuden vuoden visiitille Pietariin. Juna matka sujui sukkelaan kun muutama muukin meidän suomalaisista vaihtareista sattui samaan kyytiin. Joulun aikaan Pietarissa oli satanut ennätyksellisen paljon lunta ja katuja peitti järkyttävä jään ja lumensekainen pinta. Matkalaukkujen raahaaminen metrolta asuntolaan, ei siis ollut kaikkein miellyttävimmästä päästä. Asuntolalle päästyämme jätimme laukut ja lähdimme saman tien jonottamaan rakkaaseen viisumitoimistoomme rekisteröitymistä varten. Jonotimme toimistoon vain 1,5 tuntia, tosin jonotusaika olisi ollut lyhyempi, jos viisumitädit eivät olisi pitäneet ”5 minuutin” taukoaan (tauko kesti todellisuudessa sellaiset 40 minuuttia). Kaikesta huolimatta sain kuitenkin asiani hoidettua. Yleisesti ottaen ikävin asia viisumitoimistossa ovat sen aukioloajat. Toimisto on arkisin auki ainoastaan 2 tuntia. Toimistolle kannattaa siis saapua ajoissa, jos haluaa saada asiansa varmasti hoidettua.

Kuten jo aiemmin mainitsin katujen huonosta kunnosta, kävely tai ulkona ylimääräinen oleskelu ei oikein huvittanut. Pääsääntöisesti päivät kuluivat sisätiloissa. Keskiviikkona tapasin serkkuani, joka oli tullut Pietariin viettämään uutta vuotta muutaman kaverinsa kanssa. Kävimme yhdessä syömässä ja päivitimme kuulumisia.

Uuden vuoden aattona aloitimme valmistautumisen iltaa varten hyvissä ajoin. Päivällä teimme yhdessä ruokaa iltaa varten, suomalaiset vastasivat poronkäristyksen ja perunamuusin valmistuksesta. Saksalaiset puolestaan kokkasivat perinteistä ”saksalaista ruokaa” eli chili con carnea. Olimme aiemmin olleet huolissamme ruoan riittävyydestä kaikille, kuitenkin illalla juhlapöytään astuessamme huomasimme, että syötävää oli aivan valtavasti… kaikki saivat siis vähintäänkin mahansa täyteen. Ruokailun jälkeen porukkamme hajaantui, osa ihmisistä lähti ihastelemaan Palatsiaukion tapahtumia ja osa jäi asuntolaan. Venäläiseen tapaan katsoimme klo 00.00 lähetettävän presidentin puheen. Illan/Yön jatkoksi kipaisimme vielä tanssimaan lähistöllä sijaitsevaan klubiin. Ilta oli erittäin onnistunut ja ehdottomasti yksi elämäni paras uuden vuoden aatto!

Edellisen illan valvomisen vuoksi heräsimme melko myöhään uuden vuoden päivänä. Päivä kruunaantui sushin syönnillä ja yhteisellä leffahetkellä asuntolassa. Ei siis mikään huonompi aloitus tulevalle vuodelle!

Lauantaina tapasin jälleen serkkuani ja hänen kavereitaan ja kävimme yhdessä taas syömässä. Matkalaiset olivat olleet tutustumassa Eremitaasiin ja olivat joutuneet jonottamaan sinne 2 tuntia ulkona ja vielä hetkisen sisällä, ennen kuin edes pääsivät ihastelemaan talvipalatsia. Ajankohta ei siis ollut kaikkein otollisimmasta päästä vierailla Pietarin ykkösturisti kohteessa, koska uuden vuoden turistit olivat vallanneet koko paikan ja ruuhkaa siis riitti.

3.1. Palasin koti Suomeen… ainakin näin viikoksi. Tulomatkani ei alkanut kovin otollisissa merkeissä, sillä bussi tuli tavallista myöhemmin pysäkille ja pysäkillä tietysti vallitsi valtava ryysis. Onneksi olin ostanut matkalipun etukäteen, koska bussi oli buukattu lähes täyteen jo etukäteen. Häslingin vuoksi ensi siis ehtinyt käydä ostamassa itselleni lisää eväitä, miten olin suunnitellut, vaan minun oli tyydyttävä 10 h kestävään matkaan 3 omenalla, 2l vesipullolla ja smoothiella. Ajattelin, että Viipurissa viimeistään ehtisin käydä ostamassa jotain syömistä, mutta tietysti siellä vallitsi samanlainen hässäkkä kuin Pietarissa, joten sain suosiolla unohtaa eväiden hankinnan. Rajalle päästyämme bussi pysähtyi nopeasti Tax Freessä, josta sain ostettua evääksi ainoastaan sipsiä ja karkkipussin, kuinka terveellistä! Rajalla, ihme kyllä Suomen tullin puolella, jouduimme odottelemaan ruuhkassa. No onneksi emme olleet vaalimaalla, jossa parhaimmillaan oli yli 7 tunnin jonot. Uskomatonta! Bussi oli Jyväskylässä vähän yli puolen yön ja vihdoin matka oli ohi. Toivoin vain, että paluumatkani Pietariin sujuisi hieman helpommin, sitä odotellessa…