Asuntola liekeissä - Dormitory on fire

20.10.2009

Tiistai-iltamme alkoi varsin jännittävissä tunnelmissa….
Tulin salilta asuntolamme joskus seitsemän jälkeen. Rappukäytävässä huomioni kiinnittyi voimakkaaseen (savun)hajuun. Kyselin, kerroksessa asuviltamme pojilta, että oliko heillä tietoa mikä asuntolassa haisee. Vastaukseksi sain, että ilmeisesti joku oli onnistunut polttamaan ruokansa pohjaan ja paha haju olisi siis lähtöisin palaneesta ruoasta. Ajan kuluessa haju (+myöhemmin savu) vahvistui entisestään ja jostain syystä ensimmäisessä kerroksessa haju oli kaikkein voimakkaimmillaan. Kävin itse kerran alakerrassa tsekkaamassa tilannetta, mutta koska olemme Venäjällä, niin enhän saanut mistään mitään infoa.

Puoli kymmenen aikoihin lähdimme kämpikseni kanssa läheiseen kahvilaan istumaan, koska emme enää halunneet hengittää savua. Maksaessamme lasku näimme Griboejdovan kanaalin toisella puolella paloauton ja ihmettelimme, että mihinkähän se on menossa. Totesin vielä, että ainakaan kanaalin tätä puolta paloauto ei voisi ajaa, sillä kyseessä on yksi suuntainen tie. Hetkisen kuluttua kyseinen paloauto huristi tuhatta ja sataa kahvilan ohi, eikä aikaakaan kun jo toinen paloauto ohitti meidät. Siinä vaiheessa meillä tuli oikeasti kiire suunnata kahvilasta takaisin asuntolalle. Kuljimme jännityksen vallassa sen muutaman sata metriä, mikä kahvilasta on yliopistolle matkaa. Kampus alueelle saavuttuamme tajusimme heti minne paloautot olivat suunnanneet… asuntolallemme tietenkin! Näimme ihmisten seisovan läppäreidensä ja laukkujensa kanssa pihalla. Kuulimme, että asuntolassa olleet oli evakuoitu pihalle 2 minuutissa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kuinka pahasti asuntola olikaan tulessa ja toivoin, ettei kenellekään olisi käynyt mitään. Toisena mieleeni pilkahti materiaalinen omaisuuteni, oli nimittäin jättänyt huoneeseeni passin, tietokoneeni kuin luottokorttinikin… Hieman ehdin jo pelkäämään, että mitäs nyt.

Tulipalo saatiin onneksi sammutettua, kukaan ei loukkaantunut palossa ja pahimmilta materiaalisilta vahingoiltakin vältyttiin. Vaikka tuli saatiinkin sammutettua, ei ihan kauheasti tehnyt mieli mennä aikaisin nukkumaan, etenkin jos jotain on jäänyt palopaikalla kytemään…

Tulipalo on ilmeisesti saanut alkunsa ikkunasta heitetystä tupakan tumpista. Toisaalta olen kuullut, että asuntolassa käytettävällä kaasulla olisi myös osuutta palon syttymiseen. Virallista vahvistusta palon syttymissyystä siis emme edelleenkään ole saaneet.

Tässä alla hieman kuvia kyseisestä illasta ja tulipalon aikaan saannoksista:

Matkaoppaana Pohjolan Venetsiassa

10–14.10.2009

Vihdoin saapui tuo kauan odotettu päivä, jolloin vanhempani saapuivat Pietariin. Valmistautuminen matkaoppaana toimimiseen alkoi hyvissä ajoin, sillä alustava aikataulu oli suunniteltava, parhaat ravintolat valittuna ja balettiliput ostettuna. Viisi päivää on aivan liian lyhyt aika esitellä kaupunkia ja senpä takia turistikierrokseni keskittyikin muutamaan päänähtävyyteen.

Lauantaina menin hyvissä ajoin odottelemaan Suomen asemalle saapuvaa Sibelius-junaa. Ensimmäisen kerran koko vaihdon aikana oli hieman herkistynyt fiilis, sillä juna saapui raiteille Sibeliuksen musiikin saattelemana. Vanhempani pääsivät heti kerralla Pietarilaiseen tunnelmaan sisälle, kun suuntasimme metrolla kaupungin keskustaan. Asunto löytyi todella helposti (osoite Nevski pr. 88) ja jopa asunnonvälitystoimiston työntekijä oli meitä vastassa. Laukkujen purkamisen jälkeen suuntasimme asuntolan kautta две палочки:n syömään sushia. Paikka valinta ei juuri yllättänyt, koska kyseessä on ehdottomasti yksi lempiravintoloistani ja pitihän vanhempieni päästä ensikertaa elämässään maistamaan sushia (Oli kuulemma parempaa, kuin olivat odottaneet). Vatsat kylläisinä jatkoimme iltakävelylle ihastelemaan iltavalaistua Palatsiaukiota, Amiraliteetin rantakatua sekä Vaskiratsastajaa (Медный всадник). Ilta oli erittäin onnistunut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta – onnistuimme polttamaan asuntomme sulakkeet, jonka seurauksena koko kämppä oli pimeänä, vain liesituulettimenvalo toimi.

Sunnuntaiaamu alkoi sähköongelman setvimisellä. Onneksi huomasimme asuntomme siivoojan saapuneen paikalle. Hänelle sitten selittelin loistavalla venäjän taidoillani, että mikä meillä oikein oli hätänä. Onneksi tulin ymmärretyksi, koska hetkisen kuluttua sähköt alkoivat taas toimia. Ongelman ratkettua pystyimme jatkamaan kaupunkiin tutustumista. Pietarin sää oli meille armollinen ja jopa aurinkokin suostui meille näyttäytymään. Turistikierrokseni jatkui Iisakin kirkkoon tutustumisella, ensin kiipesimme kirkon kupoliin ihastelemaan maisemia ja sen jälkeen jatkoimme kirkon sisällä toimivaan museoon.

Illaksi olin varannut meille liput balettiin Mariinski-teatterissa esitettävään Don Quixoteen. Balettiin ja etenkin Marinskiin pääsystä olen haaveillut koko ikäni ja vihdoin yhdestä unelmastani tuli totta! Teatterirakennus itsessään on jo elämys, mutta baletti kyllä kruunasi kaiken. Tanssijat olivat aivan mahtavia, varmasti maailman huippuja! Suhtauduin hieman varauksella Don Quixoten juoneen, koska luulin sen olevan melko surullinen tarina, mutta sain kokea erittäin positiivisen yllätyksen myös tässä suhteessa. Baletti sisälsi paljon eläväistä ja iloista espanjalaistyylistä musiikkia ja tanssia. Suosittelen ehdottomasti kaikille!

Matkareitistä poiketen kerron myös hieman matkastamme balettiin. Teatteri sijaitsi melko kaukana asunnolta, joten paras vaihtoehto meille oli mennä sinne taksilla. Venäläisittäin valitsimme kuluneuvoksi kansantaksin, eli ei muuta kuin kadunreunaan seisomaan ja peukku pystyyn. Ei mennyt montaakaan hetkeä, kun auto pysähtyi eteemme. Neuvottelin tietysti hinnan etukäteen ja sopimukseen päästyämme hyppäsimme kyytiin. Kansantakseja käytettäessä on muistettava muutama seikka oman turvallisuutesi vuoksi 1. Kansantaksit ovat periaatteessa laittomia, joten miliisien läheisyydessä niitä ei kannata kalastella 2. Älä astu sisään autoon, jossa on kuskin lisäksi muita henkilöitä 3. Neuvottele hinta etukäteen. Isääni hieman ihmetytti paikallinen meininki, ensin hän kysyi että mihin numeroon täällä soitetaan, jos haluaa tilata taksin. Toiseksi, mennessäni kadunreunaan nappaamaan taksia, hän mietti että eihän siinä edes ollut taksi tolppaa. Vastauksena kysymyksiin: a) etten tunne ketään, joka tilaisi täällä taksin ja b) täällä toimitaan käsi pystyyn ja kadunvarteen seisomaan – mentaliteetilla. Tässä siis hieman tietoa paikallisista tavoista.

Maanantai ja tiistai kuluivat museoita ihmetellessä. Maanantaina uhkaavasta loskasateesta huolimatta suuntasimme Venäläiseen museoon ja tiistaina oli vihdoin vuorossa Eremitaasi. Venäläisessä museossa meillä vierähti vaivaiset 3,5 tuntia ja Eremitaasissa vanhempani jaksoivat seikkailla kiitettävän 5 tunnin verran. Itse livahdin 3 tunnin kierrokseen jälkeen opiskelemaan venäjää. Museoista en aio kertoa tällä kertaa sen enempää, sillä kiinnostuneet voivat lukea näistä lisää vaikkapa opaskirjoista. Molemmat kuitenkin kuuluvat Pietarin Have to see – paikkoihin ja tänne matkatessa niissä kannattaa myös vierailla.

Parasta vanhempieni näkemisen lisäksi oli se, että pääsin puhumaan venäjään viiden päivän aikana enemmän kuin ensimmäisen Pietarissa viettämäni kuukauden aikana. Opiskelumotivaatio kyllä parani huomattavasti, kun huomasin ymmärtäväni jopa jotain ihmisten puheista ja he minun. Edistystä on siis tapahtunut! :)

Zini´s tours kiittää osallistumisesta ja toivottaa matkaajat tervetulleiksi uudelleen!

Helsinki School ja Kuntskamera

3-4.10.2009

Lauantaina Kristiinalla ja minulla oli suunnitelmissa mennä Venäläiseen museoon, mutta päädyimmekin Taikin (Taideteollisen korkeakoulun) opiskelijoiden taidenäyttelyyn. Miljoonakaupungin yhtenä parhaimmista piirteistä on, että tekemistä ja näkemistä riittää. Hyvänä esimerkkinä siis Helsinki School New Art Photography exhibition. Valokuvia katsellessa tuli ensimmäisen kerran ja vain hitusen koti-ikävä, koska jotkin valokuvista onnistuivat todella aidosti kuvaamaan Suomea ja suomalaisuutta. Kuvat siis kykenevät ilmaisemaan enemmän kuin tuhat sanaa. Taidenäyttely pidettiin galleria Loft Project ETAGI:ssa. Helsinki School – näyttely sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa, alakerrassa puolestaan oli italialaisen veistäjän Fabio Vialen näyttely. Vialen näyttelyn mielenkiintoisempana teoksena pidin marmorista veistettyä venettä, jolla todella on mahdollista seilata vedessä. Teoksen ajatuksena on ollut uhmata luonnonlakeja, kuten uppoaako kivi aina veteen pudotettaessa. Mielenkiintoista!

Lauantain taiderientojen jatkoksi vierailimme sunnuntaina Miinan ja Elenan kanssa Kunstkamerassa. Kuntskamera on Venäjän vanhin museo, jonne Pietari Suuri laittoi esille valtavan preparaatti kokoelmansa. Kuntskamerassa on edelleen nähtävissä osa kokoelman preparaateista (eli epämuodostuneita sikiöitä). Yllättäen en itse ollut kovin innostunut ”ihastelemaan” näitä sikiöitä, vaan jatkoin museo kierrosta melko nopeasti eteenpäin. Nykyään Kunstkamerassa toimii myös Venäjän tiedeakatemian antropologinen ja etnografinen museo. Kunstkamerassa oli esillä muun muassa inuiittien, japanin kuin Keski-Aasian kansojenkin esineistöä. 2,5 h kiertämisen jälkeen iski ”museoähky”, jolloin ei enää jaksa keskittyä näkemäänsä. Koska liput maksoivat venäläisellä opiskelijakortilla vain 50 ruplaa, päätimme kiertää museon loppuosan uudemman kerran paremman keskittymiskyvyn kanssa. Ehdottomasti vierailunarvoinen paikka!