Matkaoppaana Pohjolan Venetsiassa

10–14.10.2009

Vihdoin saapui tuo kauan odotettu päivä, jolloin vanhempani saapuivat Pietariin. Valmistautuminen matkaoppaana toimimiseen alkoi hyvissä ajoin, sillä alustava aikataulu oli suunniteltava, parhaat ravintolat valittuna ja balettiliput ostettuna. Viisi päivää on aivan liian lyhyt aika esitellä kaupunkia ja senpä takia turistikierrokseni keskittyikin muutamaan päänähtävyyteen.

Lauantaina menin hyvissä ajoin odottelemaan Suomen asemalle saapuvaa Sibelius-junaa. Ensimmäisen kerran koko vaihdon aikana oli hieman herkistynyt fiilis, sillä juna saapui raiteille Sibeliuksen musiikin saattelemana. Vanhempani pääsivät heti kerralla Pietarilaiseen tunnelmaan sisälle, kun suuntasimme metrolla kaupungin keskustaan. Asunto löytyi todella helposti (osoite Nevski pr. 88) ja jopa asunnonvälitystoimiston työntekijä oli meitä vastassa. Laukkujen purkamisen jälkeen suuntasimme asuntolan kautta две палочки:n syömään sushia. Paikka valinta ei juuri yllättänyt, koska kyseessä on ehdottomasti yksi lempiravintoloistani ja pitihän vanhempieni päästä ensikertaa elämässään maistamaan sushia (Oli kuulemma parempaa, kuin olivat odottaneet). Vatsat kylläisinä jatkoimme iltakävelylle ihastelemaan iltavalaistua Palatsiaukiota, Amiraliteetin rantakatua sekä Vaskiratsastajaa (Медный всадник). Ilta oli erittäin onnistunut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta – onnistuimme polttamaan asuntomme sulakkeet, jonka seurauksena koko kämppä oli pimeänä, vain liesituulettimenvalo toimi.

Sunnuntaiaamu alkoi sähköongelman setvimisellä. Onneksi huomasimme asuntomme siivoojan saapuneen paikalle. Hänelle sitten selittelin loistavalla venäjän taidoillani, että mikä meillä oikein oli hätänä. Onneksi tulin ymmärretyksi, koska hetkisen kuluttua sähköt alkoivat taas toimia. Ongelman ratkettua pystyimme jatkamaan kaupunkiin tutustumista. Pietarin sää oli meille armollinen ja jopa aurinkokin suostui meille näyttäytymään. Turistikierrokseni jatkui Iisakin kirkkoon tutustumisella, ensin kiipesimme kirkon kupoliin ihastelemaan maisemia ja sen jälkeen jatkoimme kirkon sisällä toimivaan museoon.

Illaksi olin varannut meille liput balettiin Mariinski-teatterissa esitettävään Don Quixoteen. Balettiin ja etenkin Marinskiin pääsystä olen haaveillut koko ikäni ja vihdoin yhdestä unelmastani tuli totta! Teatterirakennus itsessään on jo elämys, mutta baletti kyllä kruunasi kaiken. Tanssijat olivat aivan mahtavia, varmasti maailman huippuja! Suhtauduin hieman varauksella Don Quixoten juoneen, koska luulin sen olevan melko surullinen tarina, mutta sain kokea erittäin positiivisen yllätyksen myös tässä suhteessa. Baletti sisälsi paljon eläväistä ja iloista espanjalaistyylistä musiikkia ja tanssia. Suosittelen ehdottomasti kaikille!

Matkareitistä poiketen kerron myös hieman matkastamme balettiin. Teatteri sijaitsi melko kaukana asunnolta, joten paras vaihtoehto meille oli mennä sinne taksilla. Venäläisittäin valitsimme kuluneuvoksi kansantaksin, eli ei muuta kuin kadunreunaan seisomaan ja peukku pystyyn. Ei mennyt montaakaan hetkeä, kun auto pysähtyi eteemme. Neuvottelin tietysti hinnan etukäteen ja sopimukseen päästyämme hyppäsimme kyytiin. Kansantakseja käytettäessä on muistettava muutama seikka oman turvallisuutesi vuoksi 1. Kansantaksit ovat periaatteessa laittomia, joten miliisien läheisyydessä niitä ei kannata kalastella 2. Älä astu sisään autoon, jossa on kuskin lisäksi muita henkilöitä 3. Neuvottele hinta etukäteen. Isääni hieman ihmetytti paikallinen meininki, ensin hän kysyi että mihin numeroon täällä soitetaan, jos haluaa tilata taksin. Toiseksi, mennessäni kadunreunaan nappaamaan taksia, hän mietti että eihän siinä edes ollut taksi tolppaa. Vastauksena kysymyksiin: a) etten tunne ketään, joka tilaisi täällä taksin ja b) täällä toimitaan käsi pystyyn ja kadunvarteen seisomaan – mentaliteetilla. Tässä siis hieman tietoa paikallisista tavoista.

Maanantai ja tiistai kuluivat museoita ihmetellessä. Maanantaina uhkaavasta loskasateesta huolimatta suuntasimme Venäläiseen museoon ja tiistaina oli vihdoin vuorossa Eremitaasi. Venäläisessä museossa meillä vierähti vaivaiset 3,5 tuntia ja Eremitaasissa vanhempani jaksoivat seikkailla kiitettävän 5 tunnin verran. Itse livahdin 3 tunnin kierrokseen jälkeen opiskelemaan venäjää. Museoista en aio kertoa tällä kertaa sen enempää, sillä kiinnostuneet voivat lukea näistä lisää vaikkapa opaskirjoista. Molemmat kuitenkin kuuluvat Pietarin Have to see – paikkoihin ja tänne matkatessa niissä kannattaa myös vierailla.

Parasta vanhempieni näkemisen lisäksi oli se, että pääsin puhumaan venäjään viiden päivän aikana enemmän kuin ensimmäisen Pietarissa viettämäni kuukauden aikana. Opiskelumotivaatio kyllä parani huomattavasti, kun huomasin ymmärtäväni jopa jotain ihmisten puheista ja he minun. Edistystä on siis tapahtunut! :)

Zini´s tours kiittää osallistumisesta ja toivottaa matkaajat tervetulleiksi uudelleen!