Paluu (Pietarin) arkeen tapahtui maanantaina 11.1, kun saavuin kevyen 9 tunnin bussimatkan jälkeen pelipaikoille. Sattuman kautta Lappeenrannassa samaan bussiin kanssani hyppäsi ryhmä LUT:n opiskelijoita, jotka olivat tulossa kahden viikon venäjän kielen intensiivi- kurssille Pietariin. Sovittiin sitten, että ollaan yhteyksissä ja tarvittaessa voin toimia heille myös paikallisoppaana. Asuntolalle päästyäni kiirehdin mahdollisimman pian viisumitoimistoon rekisteröitymään. Viisumitoimistoon oli aivan järkyttävät jonot, joten päätin tulla kokeilemaan onneani vasta seuraavana päivänä. Loppupäivä menikin torkahdellessa ja noin 2 tunnin yö unia paikkaillessa.
Tiistaina sain onneksi hoidettua rekisteröinnin, jonka jälkeen menin venäjän luennoille, jossa paikalla meitä oli ainoastaan kolme henkeä. Itse asiassa tunnit ovat huomattavasti rennompia, kun meitä on vain muutama henkilöpaikalla, esimerkiksi eräs saksalainen kertoi joululomalla tekemästään matkastaan Baikal-järvelle. Parhaimmillaan pakkasta reissun aikana oli kuulemma -50 astetta!
Keskiviikkona 13.1 vietettiin vanhaa venäläistä uutta vuottaa. Kätevää, että venäläiset voivat juhlia kalenteriensa ansiosta samoja juhlia aina kahdesti. Torstaina jonottelin taas viisumitoimistoon, koska minun piti hakea sieltä rekisteröitymistä varten jättämäni maahantulokortti. Yhden pikkulappusen saati vaati noin 1,5 tunnin jonotuksen, koska työntekijät saapuivat n. 45 minuuttia sen jälkeen, kun toimiston olisi todellisuudessa pitänyt aueta. Tässä vaiheessa vuotta, voi kyllä rehellisesti todetta, että kyseistä lafkaa ei todellakaan tule ikävä kun ja joskus täältä Suomeen palaan.
Perjantaina tapasin Engeconilla kielikurssilla olevia opiskelijoita ja kävimme mm. yhdessä lounaalla. Lauantai-iltana lähdimme sitten tarkemmin katsastamaan kaupungin yöelämää. Sunnuntaina flunssan oireet iskivät päällä ja tämä päivä on lähinnä kulunut huilaillessa ja flunssaa karkottaessa…
P. S Pietarissa kannattaa varoa räystäisiin muodostuvia jääpuikkoja. Parhaimmillaan uuden vuoden tienoilla puikot saattoivat olla yli metrin mittaisia. Kuulemma Venäjällä joka vuosi muutama ihminen menehtyy jääpuikko-onnettomuudessa. Jopa suomalaiset iltapäivälehdet innostuivat uutisoimaan aiheesta. Valitettavasti en vieläkään ole saanut hankittua kuva materiaalia jääpuikoista. Täällä siis kannatta katsella hieman missä kävelee…
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti