keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Vapaata aikaa

8-24.2.2010

Onpas aikaa taas kulunut nopeasti ja blogin päivittäminen jäänyt heikonlaiseksi. Lääkkeet alkoivat auttaa sairasteluuni, joten viikolla kuusi pääsin takaisin ”normaaliin” arkeen eli käymään venäjän tunneilla sekä salilla.
10.2 vierailimme Suomen Pietarin Instituutin Cafe Lingua -tilaisuudessa. Tapaamisen aiheena oli laskiainen ja (venäläis-)yleisölle kerrottiin suomalaisesta laskiaisesta ja siihen kuuluvista traditioista. Ihan mukava reissu oli, mutta valitettavasti venäjän puhuminen jäi vähemmälle, mitä olin alun perin odottanut.

Valitettavasti terveenä olemisen iloa ei kestänyt kauaa, vaan viikonloppuna tunsin taas tulevani kipeäksi. Eihän siinä muu sitten auttanut, kuin soittaa maanantaina (15.1) lääkärille, joka käski poikkeamaan klinikalla jo saman päivän aikana. Klinikalla minusta otettiin uudet röntgenkuvat ja verikoe. Tuloksissa ei ollut mitään järisyttävää, mutta sain mukaani lisää nenäsumutteita ja määräyksen huilailla kyseisen viikon kotona. Venäjän tunnit jäivät siis taas välistä. Sairastelu kierre ottaa kyllä päähän, etenkään kun kyseessä ei ole mikään sen vakavampi tauti. Pakko kuitenkin malttaa olla rauhallisesti, jotta tästä vihdoinkin tervehtyisi kokonaan. Perjantaina 19.2 kävin vielä kontrolli käynnillä klinikalla. Olo oli perjantaina paljon parempi ja yskääni hoidettiin höyryhengittelyllä, valitettavasti salille ei ole asiaa vielä pariin viikkoon. Tämän takia en myöskään ole päivitellyt blogia vähään aikaan, koska päivät ovat lähinnä kuluneet kirjojen ja leffojen parissa.

Sairastelu kertomukset saavat kuitenkin nyt riittää ja kerron nyt muitakin kuulumisiani. Maanantain (15.2.) lääkäri käynnin jälkeen tapasin Pietarissa konferenssissa ollutta kaveriani Tuomasta. Oli oikein piristävää nähdä pitkästä aikaa kotipuolen kamuja! Olimme pitkään jo kavereiden kanssa suunnitelleet leffaan menoa, koska halusimme käydä katsomassa Я люблю тебя, Филлип Моррис = I love you Phillip Morris leffan. No sunnuntai-iltapäivä kului lippuja metsästäessä. Ensimmäisessä leffateatterissa ei enää ollut vapaita paikkoja haluamaamme aikaan, toinen teatteri ei ollut auki ja kolmannessa teatterissa kyseistä elokuvaa ei ollut tarjolla. Päädyimme lopulta ensimmäiseen teatteriin ostamaan liput seuraavalle päivälle. Harvemmin sitä on maanantai aamupäivällä tullut käytyä leffassa. Leffalippu seikkailujen jälkeen suunnistin Mikhailovskyn teatterille, koska menimme tutorini Kristinan kanssa katsomaan La Traviata oopperaa. La Traviata oli kyllä enemmän omaan makuuni kuin syksyllä näkemäni Tosca. Oli miellyttävää huomata tunnistavansa muutaman aarian. Oopperan lavasteet ja puvut olivat myös upeat!

22. ja 23. helmikuuta olivat venäjällä vapaapäiviä, koska tiistaina vietettiin isänmaan puolustajien päivää. День защитника Отечества, on Venäjän asevoimien vuosipäivä jota alun perin vietettiin puna-armeijan perustamisen muistoksi. Vaikka päivä on virallisesti juhlittu sotilaiden muistoksi, siitä on muodostunut kansainvälisen naistenpäivän vastine ja sitä nimitetään myös miesten päiväksi. Maanantai aamupäivällä kävimme katsastamassa Phillip Morrisin. Pidin kyllä elokuvasta ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin pysyin mukana juonessa ja ymmärsin repliikkejä. Kaikki elokuvathan tunnetusti dubataan täälläpäin maailmaa. Iltapäivällä lähdimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa keilaamaan ja mukavaahan oli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti