Kulttuuria ja gourmeta

21.10–1.11.2009

Venäjän tuntien jälkeen suuntasimme kämppikseni kanssa shoppailemaan. Vihdoinkin!
Tavoitteenamme on ollut, aivan syyskuun ensimmäisistä päivistä lähtien käydä Sennajalla (Сенная площадь )sijaitsevalla Heinätorilla (Сенный рынок). Torilta saa edullisesti kaikkea mahdollista, mutta ennen kaikkea hedelmiä ja vihanneksia. Torialueella sijaitsee myös erittäin vilkas kauppahalli. Ruokatarvikkeiden hankkiminen venäläiseltä torilta on melko eksoottinen kokemus suomalaisella, joka on tottunut hankkimaan kaiken tarvitsemansa S-tai K-kauppojen hyllyiltä. Torilla kiertelyn jälkeen oli aika siirtyä viereiseen ostoskeskukseen shoppailemaan. Keskustassa olevat vaateliikkeet ovat ehkä hitusen liian kalliita opiskelijabudjetilleni, mikä on rajoittanut shoppailuintoa ja -mahdollisuuksia.

Minulla ei ole perjantaisin luentoja, joten saan yleensä nauttia ylellisestä kolmen päivän viikonlopusta. Aamupäivän käytin tehokkaasti venäjän kertailuun ja itsenäiseen opiskeluun. Iltapäivällä lähdimme kävelylle, tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin. Päivä oli myös melko suotuisa kävelyretkelle, koska sää pysyi pilvistä huolimatta poutaisena. Suuntasimme yliopistolta matkaamme Verikirkolle ja sieltä Marskentälle katselemaan Ikuista -tulta. Kyseinen muistomerkki on pystytetty vuoden 1917 vallankumouksen ja sisällissodan uhreille. Jatkoimme matkaamme Fontankan varrella sijaitsemaan meksikolaiseen La Cucaracha – ravintolaan. Sankarimatkailijan Pietarissa kyseistä ravintolaa suositeltiin lämpimästi ja myös omasta mielestäni ruoka oli maittavaa.







Mukavan rennon lauantaipäivän (24.10) päätteeksi suuntasin Kristiinan kanssa oopperaan. Ooppera esitettiin eräässä Nevan läheisyydessä olevassa palatsissa. Näyttämö ja koko esiintymislava olivat pieniä, minkä vuoksi paikka tuntui melko intiimiltä. St. Petersburg Opera vastasi illan esityksestä, nykyaikaisella oopperallaan Player 1942. Esityksen juoni jäi minulle hieman epäselväksi, mutta oopperassa käsiteltiin mm. toisen maailman sodan tapahtumia ja Pietarin piiritystä. Pidin oopperasta todella paljon, koska en ole koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa, kuten oopperaa laulavat Stalin ja Lenin – patsas! Ooppera oli kokonaisuudessaan erittäin viihdyttävä elämys!

Kulttuuripainotteisen viikonlopun päätteeksi vierailimme sunnuntaina Venäjän tiedeakatemian eläintieteellisessä museossa (Зоологический Музей Российской академий). Aluksi museo vaikutti melko pieneltä, kunnes käännyimme nurkan taakse ja näimme valtavan pitkän käytävän, joka oli täynnä täytettyjä eläimiä. Museon kokoelmiin kuuluu paljon harvinaisuuksia aina 44 000 vuotta vanhan mammutin ruhosta Pietari Suuren täytettyyn hevoseen. Museon sisäänpääsy oli erittäin opiskelijaystävällinen (huom. venäläisellä opiskelijakortilla) 50 ruplaa. Vaikka opiskelijat pääsivätkin museoon edullisesti, olimme vähemmistönä, sillä suurin osa kävijöistä oli alle 10 vuotta. Joka tapauksessa mielenkiintoinen paikka, koska saimme kulutettua lähes kolme tuntia eläinten ihmettelyyn.











27.10 pääsin selvittelemään yhden kirjeen lähettämistä. Olin hakenut aiemmin syksyllä vaihtoa varten Lappeenrannan kaupungin vaihto-opinto stipendiä, joka minulle myös myönnettiin. Sain tiedon asiasta vasta perjantaina 23.10. Ongelmana oli kuitenkin Stipendin maksuehto, minun tuli toimittaa esim. kopio matkalipuistani Lappeenrannan kaupungille 2.11 mennessä. Tiukan aikataulun vuoksi ainoa vaihtoehtoni oli mennä Suomen konsulaattiin lähettämään kyseinen kirje, koska joka arkipäivä konsulaatista lähtee kuriiripostia Suomeen. Näin kiireisellä aikataululla ei siis kannata luottaa venäläisen postijärjestelmän toimivuuteen. Päätin mennä konsulaattiin metrolla, koska se vaikutti kaikkein nopeimmalta ja järkevimmältä tavalta päästä perille, vaikka jouduinkin kertaalleen vaihtamaan metrolinjaa. Päästyäni perille ja hetkisen palloiltuani konsulaatissa, sain tietää, etten voi lähettää kirjettä konsulaatista, vaan minun pitäisi mennä Suomen Instituuttiin lähettämään se. Onneksi olin lähtenyt liikkeelle ajoissa, sillä minulla oli iltapäivällä venäjän tunnit. No päätin sitten mennä käymään myös instituutissa, kun kerran olin jo reissun päällä. Instituutille pääseminen edellytti taas metrolla ajelua ja yhden linja vaihdon. Löysin helposti perille instituuttiin ja onneksi paikan henkilökunta oli erittäin avuliasta. Vinkki: Instituutilla on oma kirjasto, josta halukkaat voivat mm. lainata suomen- tai ruotsinkielisiä kirjoja ja lehtiä. Sain siis vihdoin kirjeen lähetettyä, eikä aikaa kyseiseen tehtävään kulunut kuin 2,5 tuntia ja kuudella eri metroasemalla vierailua. Venäjällä on kyllä oppinut sen, että jos haluat saada selvitettyä jonkun asian, kannattaa varata siihen reilusti aikaa tai pikemminkin olla tekemättä mitään suunnitelmia myöhemmäksi. Suomessa asustaessa ei voisi kuvitellakaan, että joutuisi käymään läpi samanlaisen rumban yhden ainoan kirjeen tähden.

Torstaina 29.10 teimme kerroksessa asuvillemme saksalaisille pojille Lappeenrannan paikallisruokaa eli vetyjä (lihapiirakoita). Pojat olivat kerran aiemmin tarjonneet meille ravintolassa sushi-ateriat, joten olimme luvanneet kokkaavamme heille joku kerta. Ajattelimme, että joku suomalainen tai etenkin lappeenrantalainen ruoka voisi olla hyvää tarjottavaa. Elena ja Miina olivat Suomessa käydessään tuoneet vetyihin tarvittavat ainekset ja loput tarvikkeet löysimme täältä. Aluksi saksalaiset suhtautuivat hieman varauksella lihapiirakoihin, mutta maistettuaan niitä, vedyt kyllä upposivat nälkäisiin suihin kiitettävällä vauhdilla.

Sunnuntaina 1.11 juhlistimme tutorini Kristiinan syntymäpäiviä menemällä ulos syömään. Kristiina oli varannut pöydän meille (minä, Kristiina ja hänen paras ystävänsä Olga) Sokos Hotel Vasilievskystä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pistäydyin S-ryhmän Pietarin hotelleissa. Hotelli ja ravintola olivat molemmat erittäin elegantteja. Ravintolan ruoka oli myös erittäin maukas ja voin kyllä suositella ravintolaa muillekin matkailijoille. Ilta oli erittäin onnistunut ja uskaltauduin puhumaan jopa hieman venäjää Kristiinan ja Olgan kanssa.