Aikaa on taas päässyt kulumaan viimeisimmästä blogipäivityksestäni. Onneksi on tullut kirjoitettua blogia, jotta myös myöhemmin (ainakin itse) pääsen muistelemaan, mitä kaikkea vaihdossa ollessa tulikaan tehtyä. Muistini on syksyn varrella osoittautunut melkoisen lyhyeksi, koska jo viikontakaisia asioita saa pohdiskella huolella näitä tekstejä varten. Joinakin viikkoina tuntuu, ettei täällä olisi tapahtunut mitään ihmeellistä tai ainakaan kirjoittamisen arvoista, toisaalta ne pienet huomiot kulttuurien eroavaisuuksista ja yksittäiset tapaukset jäävät lähes aina dokumentoimatta, valitettavasti. Koska edellisellä viikolla ei tapahtunut montaakaan mullistavaa seikkaa, kerron teille niistä muutamista pikku huomiosta, joita olen viimeisten kuukausieni aikana onnistunut ihmettelemään.
• Kuten Anna-Lena Laurén mainitsee kirjassaan: ”Hulluja nuo venäläiset”, käteisellä maksaminen ei täällä aina ole kaikkein yksinkertaisinta. Riippuen ostospaikasta 1 000 ruplan ja 500 ruplan setelit saattavat tuottaa päänvaivaa, koska kaikissa paikoissa ei ole riittävästi vaihtorahaa. Vaikea kuvitella samanlaista tilannetta Suomessa, ettei saisi rikottua 20 euron seteliä (pois lukien tietysti bussit)
• Ylittäessä suojateitä, on syytä pysyä valppaana. Risteystä lähdetään ylittämään yleensä ennen vihreiden vaihtumista, mutta tähänkin on olemassa looginen selitys. Jos lähdet ylittämään tietä vasta vihreiden valojen aikaan, olet vasta puolivälissä suojatietä, kun jo valot ovat vaihtuneet takaisin punaisiksi.
• Venäläisten parkkeeraustyyli myös hieman eroaa suomalaisesta. Alla kuva yliopistomme vieressä olevasta risteyksestä, josta jokainen voi kuvan perusteella tehdä omat johtopäätöksensä.
Valitettavasti suurin osa näistä ihmetyksen aiheista on päässyt unohtumaan, mutta muistaessani lupaan kirjoitella niistä tulevaisuudessa enemmän.
Mitäs muuta viime viikolla sitten ”oikeasti” tapahtuikaan, alku viikosta kävin ostamassa bussilipun Suomeen, jouluksi kotiin vai miten se nyt meni. 18. joulukuuta tämä tyttö suuntaa kohti kotimaisemia, saa nähdä tuleeko paha kulttuurishokki. Ihanaa kuitenkin päästä kotiin rentoutumaan, etenkin kun tämä vaihto-opiskelu on niin stressaavaa ja rankkaa. Alustavissa suunnitelmissa, kuitenkin olisi palata uudeksi vuodeksi tänne Nevan rannalle.
Sunnuntain kunniaksi kävimme katsastamassa suuresti kehutun Smolnan luostarin. Saimme samalla mukavan kiertoajelun kaupungissa, kun suuntasimme päämäärämme johdinbussilla. Tuomikirkon tornista pääsimme ihastelemaan upeita näkymiä. Kiipeäminen torniin oli halpaa (venäläisellä opiskelijakortilla 20 ruplaa), mutta kiipeäminen ylös pelottavaa.
Huomenna suuntaamme Marinskiin katsomaan La Sylphide balettia, ihanaa! Mutta tästä reissusta kuulette lisää sitten seuraavassa kirjoituksessa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti