Ensimmäisten päivien saldoa
Saavuimme Pietariin junalla ja onneksi tutorimme Fineciltä oli meitä vastassa. Hyvänä ideana päätimme säästää rahaa ja mennä metrolla seikkailen yliopistolle. Kapasakkien raahaaminen lähes ruuhka kasseja ruuhka-aikaan todella jyrkissä portaissa, voisi sanoa pienoista tasapainottelu. Yliopistollemme päästäksemme meidän täytyi tietysti vaihtaa kertaalleen vielä metroa.
Majoitumme yliopiston kampusalueella sijaitsevassa asuntolassa, jossa pääasiassa asuu vain meitä vaihtareita. Jokaisessa huoneessa asustelee kaksi henkeä, keittiö, vessat/kylppäri sekä olohuone jaetaan useamman hengen kesken. Asuntola oli ainakin minulle erittäin positiivinen yllätys: kohtuullisen siisti, jokaisella kerroksella on oma siivojansa, wlan toimii olohuoneessa ja huoneet on remontoitu vasta muutama vuosi sitten. Samassa kerroksessa meitä on neljän suomalaistytön lisäksi joukko saksalaisia poikia ja muutama uzbekistanilainen.
Ensimmäisenä päivänä pääsimme jo tutustumaan paperiasioiden selvittämiseen, kuten rekisteröitymiseen, asuntolaan kirjautumiseen ja propuskien (asuntolankulku korttien) hankkimiseen. Kv-toimistolla selvitettiin lisäksi viisumiin ja opiskelijakorttiin liittyviä asioita. Me selvisimme kv-toimistolla odottelusta 3 tunnissa, osa onnekkaista suomalaisista oli odotellut aamu 10 lähtien eli noin 13 h. Suomessa otetut valokuvani eivät kelvanneet venäläiseen viisumi hakemukseen, joten seuraavana päivä päästiin otattamaa myös passikuvia. Venäläiseen tyyliin kuvat otettiin perusdigikameralla. Olin kerrankin tyytyväinen passikuvaan, tosin ties jos olisivat liikkeessä hieman photoshopanneet niitä ;)
Yleisesti ottaen fiilikset ovat siis tosi hyvät. Tutorimme on ollut todella mukava ja otti asiamme hoidettavakseen, tosin englantia hän ei juurikaan eli lainkaan suostu puhumaan.
Toisena päivän lähdettiin hommaamaan venäläisiä liittymiä ja kaikki sujui kuin tanssi siihen asti kunnes yritin saada sim-kortin toimimaan vanhassa nokialaisessani. Puhelin pyyteli ahkeraan suojakoodia, mitä en tietenkään muistanut. Päätin sitten vaihtaa suomalaisen sim-korttini puhelimeen vaihtaakseni puhelimen asetuksia. Edelleen puhelin pyyteli suojakoodia, jonka olin jo tässä vaiheessa suomesta varmistanut. Suojakoodi ei toiminut ja fiksuna tyttönä näppäilin väärän koodin kolme kertaa. No siinä vaiheessahan olin sitten lukinnut suomalaisen sim-korttini. Great! Puk-koodi pitäis löytää siis jostain, jotta saisin kortin taas toimintaan. Ei muuta kuin yhteyttä suomen vahvistuksiin, ai niin mutta kaikki numerothan olivat vain kortilla muistissa, joten mites sitten saan yhteyden kotiin. Ei muuta kuin kiireellä nettikahvilaan ja muistelemaan sähköposti osoitteita. Onneks sim-kortti episodi päättyi onnellisesti, ostin kuitenkin suosiolla uuden puhelimen venäläiseen sim-korttiin. 1. virhe kuitenkin tehtyä muista ottaa tärkeät numerot useampaan paikkaan muistiin!
Saatiin tänään jopa venäläiset opiskelijakortit, tietysti parilla leimalla varustettuna. Nopeaa toimintaa 2 päivässä. Leimat ovat täällä ruplaakin kovempaa valuuttaa. Olen yllättynyt kuinka nopeasti olemme saaneet asioitamme eteenpäin.
Kerran olemme jo käyneet pankissa vaihtamassa rahaa. Täällä on melko paljon parempi kurssi kuin suomessa, joten jos olette matkustamassa venäjälle, suurin osa matkakassan valuutanvaihdosta kannattaa tehdä vasta paikan päällä. Itse kävin vaihtamassa 150 euroa rupliksi ja minulla oli kolme 50 egen seteliä. Pankkivirkailija päätti laskea eurot varman päälle, joten hän laittoi sitten rahat setelilaskuriin. Tietysti ruplat, joita tuli muutama enemmän, laskettiin käsin. Rahanvaihto venäläiseen tyyliin parhaimmillaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti