Saksalaista komediaa, lasersotaa ja avainrumbaa

21-27.9.2009

Maanantaina suunnitelmissa oli käydä katselemassa The Manhattanin Short Film Festivaalia. Festivaali kiertää ympäri maailmaa ja vihdoin oli myös Pietarin vuoro. Valitettavasti olimme liikenteessä päivää liian aikaisin. Päädyimme sitten Kristiinan kanssa katselemaan sillä hetkellä pyörivää saksalaista romanttista komediaa venäjäksi tekstitettynä. Venäläiseen tyyliin ei ollut yhtä niponuukaa milloin saliin saattoi mennä, joten mekin ehdimme vallanmainiosti katselemaan leffaa, vaikka leffa oli ehtinyt alkaa n. 10–15 minuuttia aiemmin. Elokuvissa käynti ei paljoa lompakkoa rokottanut, sillä liput kustansivat 150 ruplaa per henkilö. Dom Kino on ainoaa laatuaan Pietarissa, sillä siellä elokuvat esitetään orginal versioina ilman dubbauksia. Venäläisethän rakastavat dubattuja elokuvia tai ohjelmia. Toisaalta tv-ohjelmien dubbauksen taso ei aina oikein häikäise. Esim. Simpsoneissa puoli lausetta on ensi ehtinyt kuulua englanniksi, ennen venäläinen korvikkeen alkua. Puhe siis kuulostaa paikoitellen hyvinkin sekavalta.

Keskiviikkona suurin osa asuntolamme suomalaisista vaihtareista ja muutama saksalainen vahvistus mukanamme lähdimme pelaamaan Laser-sotaa paikalliseen peliluolaan. Muutamien odotettujen hetkien jälkeen löysimme itsemme oikeasta paikasta. Tosin pääsimme pelaamaan vasta tunnin venttailun jälkeen, vaikka olimmekin varanneet tilan itsellemme hyvissä ajoin. No täytyy vain todeta, että tällaista täällä tapahtuu tuon tuosta. Vaihtariporukkamme lisäksi peliin tuli mukaan kuuden venäläisen joukko. Laser-sota oli mielettömän hauskaa vaikka vastassa olivatkin lähes nämä pro-(venäläiset) pelaajat muutamine vaihtari vahvistuksineen. Peli aika oli 2x15 minuuttia ja voin sanoa, että pelin jälkeen oli hiki, todella tehokasta liikuntaa! Haluan ehdottomasti mennä uudemmankin kerran ja hintaahan yhdelle pelille per nassu tuli 130 ruplaa. Naurettavan halpaa!

Perjantaina minulla on vapaa päivä koulusta, joten minulla oli hyvin aikaa panostaa kauppareissuun. Parin metro pysäkin päässä Nevskiltä sijaitsee Prisma. Ei muuta kuin ruokaostoksille kauppaan, jossa voi löytää täysin samoja tuotteita kuin koto-suomesta. Kauppareissun ehdottomin helmi oli kyllä rasvattoman maidon löytäminen. Miten ihanaa olikaan juoda rasvatonta maitoa, näiden 2,5 % kerma-maitojen jälkeen. Iltapäivällä saavuttuani asuntolaan alkoi sitten huoneemme avaimen-metsästys-rumba. Meillä on huoneeseemme vain yksi avain, joten poistuessamme asuntolasta jätämme avaimen respan tädille talteen. No kaupasta tullessani pyysin avainta ja respan täti vain väitti, ettei kämppikseni muka olisi jättänyt avainta hänelle. Soitin kämppikselleni, joka tosiaankin sanoi jättäneensä avaimen alas. Erinäisten selvittelyjen jälkeen (huomatkaa loistavalla venäjän taidoillani) saimme asian selvitetyksi ja avain yllättäen löytyikin respan tädin kätköistä. No ei muuta kuin, seuraavana päivänä teettämään toinen avain huoneeseemme.

Lauantaina lähdimme aamusta metsästämään lukkoseppää yms. Respan täti oli sanonut minulle edellisenä päivänä, että Gostinnii Dvorilla voisi teetättää avaimia. Kierrettyämme alakerran kertaalleen läpi tuloksettomina, yritin kaikin tavoin saada edes jonkun henkilön puhelimitse kiinni, joka osaisi neuvoa meille lukkosepän tai edes paikan missä voi teetättää avaimia. Seuraavaksi suuntasimme Apraksinin torille, jossa olo alkoi olla kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Torin kaukaisimmasta laidasta löysimme vihdoin lukkosepän liikkeen erään huoneiston toisesta kerroksesta. Meidän tuurillamme sepältä olivat loppu juuri sellaiset avaimet, joita olisimme tarvinneet. Hieman alkoi tässä vaiheessa olla jo turhautunut olotila. Päätimme sitten suunnata asuntolalle, kunnes matkan varrella Sadovajalla bongasimme pienen kellariliikkeen, jossa saattoi teetättää avaimia. Noin 2,5 tunnin etsimisen jälkeen löysimme siis oikean paikan ja huvittavinta on, että liike sijaitsee lähes vastapäätä asuntolaamme. Lauantai-ilta kului mukavammissa merkeissä sillä vietimme kahden suomalaisen vaihtarin tupla synttäreitä.
Kuulumisiin!